Ravitsemus

Rokotustenvastaisuutta on monta lajia – ja kaikki väärässä (kriittisyys erikseen)

Rokotustenvastaisuutta on monta lajia – ja kaikki väärässä (kriittisyys erikseen)

ARTIKKELIKUVA: Sisko ja minä 1990-luvulla. Hän sairastui polioon, minä en. Sain rokotuksen koska olin nuorempi.

Mot-dokumentti rokotevastaisuudesta, Yle Areena 7.12.2020. Omakohtainen kommentti…

Jätän tässä nyt huomiotta väitteet että rokotukset sisältävät mikrosiruja tai myrkkyjä joiden avulla pyritään hallitsemaan koko maailmaa jne. Ne ovat huuhaata ja tulee sellaiseksi selvästi todeta.

”Pelkkä” rokotevastaisuus on eri asia. En kannata sitä. Itse asiassa se ei miltään kannalta mahdu minulle järkeen. Mutta myönnän, että epäilyksiä ja pelkoja rokotteiden turvallisuudesta esiintyy ja niille on olemassa järkiperusteita.

Tässäkin on jaettava osiin.

Kaikkien rokotteiden vastustaminen on edesvastuutonta

Otetaan ensin kaikkien rokotteiden ehdoton vastustaminen. Siis myös lapsille annettavien, entisaikojen tappavilta tai muuten vaarallisilta kulkutaudeilta suojaavat rokotteet.

Tätä on perusteltu yleisillä argumenteilla, kuten ylilääkitseminen. Verrataan esim. antibiootteihin, jotka aikanaan ovat olleet tehokkaita, mutta liian käytön vuoksi monet bakteerit ovat kehittäneet immuniteetin niitä vastaan, mikä on terveydenhuollolle suuri uhka.

En ole asiantuntija, enkä tiedä, onko rokotteiden kohdalla vastaava pelko aiheellinen. Ainakin kyse on teknis-biologisesti eri asiasta. Joka tapauksessa, tuollaiset mahdollisuudet tulisi koko yhteiskunnan tasolla keskustellen käsitellä. Ehdoton kieltäytyminen rokotteista ei mielestäni ole moraalisesti oikein. Se saattaa vaaraan osan väestöä – vaikkapa vastasyntyneet ja hyvin nuoret lapset joita ei vielä ole voitu rokottaa. Jos laumasuoja väestöstä puutuu, niin tuollaiset pikkulapset ovat alttiina tartunnoille kulkutaudeista, jotka rokotusten avulla on jo voitettu.

Toisin sanoen kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma, josta tarvittaisiin yhteisiä ratkaisuja.

Sisko, joka sairastui polioon

Liisa Santavuori, siskoni nuorena.

Aina kun kuulen sanan ”rokotevastaisuus”, ajattelen siskoani. Hän sairastui 3-vuotiaana polioon. Hänen alaruumiinsa oli epämuodostunut ja hän ontui koko ikänsä. Hän oli hyvin kaunis, hienoluonteinen ja sinnikäs. Hänen suurin haaveensa oli kirurgin ammatti, mihin hän ei voinut ryhtyä käsien epämuodostumisen vuoksi. Hänestä kuitenkin tuli oikomishammaslääketieteen uranuurtaja Suomessa.

Ajattelen siskoa ja itseäni, koska minä ehdin lapsena saada poliorokotteen, pääsin balettikouluun ja muutenkin viipottamaan vapaasti. (Meillä oli yli 20 v. ikäeroa.)

En osaa kuvitella, että jättäisin lapseni rokottamatta, jos minulla sellasia olisi.

Myös koronarokotteita vastustetaan eri tavoin. Ehdoton kieltäytyminen, johon liittyy myös suojatoimien vastustaminen (esim. maskit ja turvavälit) on usein yhteydessä salaliittouskovaisuuteen. Siihen kuuluu myös koronan vaarallisuuden vähättely.

Mutta pelot rokotteen turvallisuutta kohtaan ovat ymmärrettäviä, esim. sillä perusteella että ne on kehitetty niin nopeasti. Kaikki asiantuntijat kuitenkin ovat vakuuttaneet, että rokotteen turvallisuuden tutkimuksessa ei ole vedetty mitään mutkia suoriksi. Ja kuten dokumentissa todettiin, pitkän ajan mahdollisia yksittäisiä sivuvaikutuksia on mahdoton sataprosenttisesti tietää. Mitään totaalista turvallisuutta ei koskaan voi luvata. Mutta niinhän on rokottamattakin ollessa: tarttuuko korona vai ei, ei siitä ole 100 % takeita. Niin on elämässä aina. On vain edettävä todennäköisyyksien varassa.

Missä on talvisodan henki?

Heli Santavuori baletti.

Tässä minä, tanssimassa balettia veljentytön häissä 58-vuotiaana, tervein jaloin.

Dokumentissa haastateltiin terveysalan ammattilaista, joka oli alkanut epäillä rokotteita ja sanoi kieltäytyvänsä koronarokotteesta. Hän sanoi:

”Minä kyllä nyt asetan itseni ja lapseni etusijalle, vaikka olen tietoinen siitä että voisin rokottamattomana kenties tartuttaa muita.”

Niinpä. Olihan tuo tietysti suoraan sanottu, ja sikäli ”rehellistä”. Mutta kyse ei ole edes muutamasta yksittäistapauksesta, jonka hän kenties tartuttaa – riittävän pahaa sekin. Tätä asia olisi ajateltava koko yhteiskunnan tasolla. Kuten dokumentissa todettiin, jos riittävä määrä ihmisiä jättää rokotuksen ottamatta, ei laumasuojaa väestössä saavuteta. Silloin suojatoimien on jatkuttava, lievempinä tai ankarampina. Mitä se merkitsee työttömille, mitä se merkitsee yksityisyrittäjille, joita uhkaa konkurssi, mitä se merkitsee esiintyville taiteilijoille tai kaikille yksinäisille ihmisille, nuorisolle, sanalla sanoen hyvinvoinnille, taloudelle ja koko yhteiskunnalle?

Kun talvisotaan lähdettiin, ei kenellekään olisi tullut mieleen sanoa, että ”minä kyllä asetan itseni ja lapseni etusijalle, enkä lähde, vaikka tiedän että sitten Suomi voisi hävitä sodan ja menettää itsenäisyytensä.” – Sodasta kieltäytyjiä oli, mutta heillä oli aatteelliset syyt, ja he asettivat myös oman henkensä ja vapautensa uhanalaiseksi.

Näin itsenäisyyspäivän läheisyydessä joutuu kysymään, onko talvisodan henki jäänyt juhlapuheisiin – ja vain sinne.

Immuunipuolustusta on hyvä vahvistaa, mutta se ei riitä

Vastapainoksi rokotteille (ja yleensä ylilääkitsemiselle) esitetään immuunipuolustuksen vahvistamista, terveellisiä elämäntapoja ja ravitsemusta. Se on tietysti kaikki oikein hyvää ja kannatettavaa. Koronavalistuksesta todellakin puuttuu tämä puoli. On esim. tutkimuksia siitä, että D-vitamiini ehkäisee tai ainakin lieventää koronan oireita. Myös esim. presidentti Trumpille annettiin D-vitamiinia muiden mystisten rohtojen lisäksi kun hän oli sairastunut.
Muutenkin pandemian aikana, ja etenkin kun uusiakin pandemioita on odotettavissa, olisi mitä tärkeintä pyrkiä yleisohjeissa kaikin puolin korostamaan kaikkea mitä ihminen voi itse terveytensä eteen tehdä.

Mutta jos tuota esitetään vaihtoehdoksi rokotteille, se on yksinkertaisesti utopiaa. Täytyy katsoa todellista tilannetta, todellisia ihmisiä. Ensinnäkin. Kansanterveyden huomattava kohentaminen elämäntapojen avulla on useiden vuosikymmenten, ellei peräti vuosisatojen asia. Se ei nyt väestötasolla ole ratkaisu tähän kriisiin.

Toiseksi: vaikka immuunipuolustus olisi kuinka hyvä, taudit iskevät silti. Ei ole mitään taetta (tieteellistä tietoa) siitä, etteikö hyvän immuunipuolustuksen omaava henkilö voisi sairastua koronan hengenvaaralliseen versioon, eikä varsinkaan siitä, etteikö hän lieväoireisena tai kokonaan oireettomana voisi levittää tautia muille.

Alkuperäiskansojen todistus

Alkuperäiskansojen immuunipuolustusta on tutkittu monin paikoin maapalloa ja todettu se varsin hyväksi – usein huomattavasti paremmaksi kuin länsimaista elämäntapaa noudattavien ihmisten. Silti monet alkuperäiskansat sairastuivat ja kuolivat joukkomitassa joutuessaan kosketuksiin valkoihoisten valloittajien tai tutkimusmatkailjoiden kanssa, joiden bakteereja ja viruksia vastaan heillä ei ollut immuniteettia. Tämä on hyvin kerrottu mm. Jared Diamondin kirjassa ”Tykit, taudit ja teräs”.

Eskimoiden ravitsemusta on tutkittu myös paljon, ja on merkillepantavaa että kaikki ns. elintasotaudit puuttuivat heiltä siihen asti kunnes he alkoivat omaksua länsimaista elämäntapaa. Kirjassa ”Vaeltava viikinki” tanskalainen tutkimusmatkailija Peter Freuchen kertoo matkoistaan napapiirieskimoiden parissa 1900-luvun alussa, aikana jolloin heillä oli vain vähän kosketuksia ulkomaailmaan. Freuchen meni naimisiin eskimonaisen kanssa ja matkusti hänen kanssaan Tanskaan, jossa vaimo sairastui espanjantautiin ja kuoli. Mitään influenssaa tai edes tavallista flunssaa eskimoilla ei koskaan ollut ollut, vaikka he palelivat varsin usein igluissaan ja metsästysretkillään jääaavikolla.

Asiantuntijoiden vastaantuloa kaivataan

Tauteja on ollut aina, ja on tauteja joihin ei parhainkaan immuunipuolustus pysty. Sen vuoksi tarvitaan länsimaista ”kovaa” lääketiedettä, tarvitaan huipputeknologian tuottamia lääkkeitä ja hoitomuotoja. Niistä on syytä olla kiitollinen.

Samalla sitten lääketieteen edustajien olisi hyvä tulla vastaan ja myöntää nykyisen kansanlääkitsemisen yksipuolisuus. Esimerkiksi itämaisista traditioista, kuten joogasta tai qigung-perinteestä olisi opittava ainakin se, miten siellä hoidetaan pikemminkin terveyttä kuin sairautta, ja miten lähestymistapa on kokonaisvaltainen.

Tuollainen vastaantulo voisi lisätä meille olennaisen tärkeiden instituutioiden uskottavuutta ja katkaista myös erilaiselta huuhaalta siipiä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi

Tämä mielipide on täysin omani. Vaikka julkisuudessa monesti edustan Uusi historia ry:tä, ei yhdistyksemme piirissä tästä aihepiiristä ole tarkemmin keskusteltu. Salaliittoteorioita kyllä pidämme uudenlaisena uhkana sananvapaudelle. Siitä tarkemmin esim. lokakuun tiedotteessamme.

(Klikkaa kuvaa)

Posted by hsantavu in Muuten vain, Ravitsemus, 2 comments
Vanhat Lowcarb-sivut

Vanhat Lowcarb-sivut

 
Siirrän tänne juttuja vanhoilta Lowcarb-sivuiltani.

Vaikka tietoa on nyt paljon enemmän saatavilla kuin vuonna 2002 jolloin löysin karppauksen, niin joitakin asioita on syytä pitää esillä, koska niistä ei vieläkään juuri puhuta. On hyvä muistella mitä itsekukin on kiihkeimpien ravitsemusväittelyiden aikana tullut lausuneeksi. Edelleen se, miten Atkins aikanaan organisoidun ja systemaattisen kampanjan avulla Amerikoissa teilattiin, on syytä pitää esillä.

On paljon sivustoja joissa on karppaamiseen sekä vertaistukea että käytännön ohjeita, ruokareseptejä ynnä muuta. Päivitän linkkejä niihin. Nämä sivut keskittyvät enemmän väittelykulttuuriin ja kiistojen analyysiin – toivon mukaan asiallisessa ja rakentavassa hengessä.

Continue reading →

Rasvahypoteesin tieteellisyydestä

Rasvahypoteesin tieteellisyydestä

| KUVA: Ancel Keys Time-lehden kannessa, tammikuussa 1961. |
 

Kun ravitsemustutkijat vetoavat tieteeseen, he piiloutuvat sekavan möykun alle. On monta syytä, miksi tieteellisyys juuri ravitsemusta käsiteltäessä on varsin vaikea ja monimutkainen asia. Tieteellistä olisi myöntää tämä jo lähtökohtaisesti.

Ravitsemustutkimus on monitieteistä. Siihen vaikuttavat yhteiskuntatieteet, historiatieteet, esihistoriantutkimus. Ne vaikuttavat etenkin siihen, miten tutkimushypoteesi asetetaan.

Ancel Keys esitti kysymyksen: mistä johtuu se että yhtäkkiä sydäntaudit ovat kasvaneet niin kovasti 50-luvun länsimaissa? Hän alkoi tutkia eläinrasvojen suhdetta noihin sydäntauteihin. Se oli hänen tutkimushypoteesinsa.

Kysymyksessä näytti olevan järkeä. Jotain oli tapahtunut todella.

Mutta miksi juuri eläinrasvat?
Continue reading →

Olet mitä syöt – mutta ajatteletko itse?

Olet mitä syöt – mutta ajatteletko itse?

 
”Olet mitä syöt” -ohjelmassa (6.1.07) esiteltiin roskaruokaa popsiva perhe, jossa äiti painoi 127 kiloa ja lapsetkin olivat reilusti ylipainoisia. Hyvä hyvä, sanottiin suoraan että roskaruoka tappaa. He söivät lihaa, leikkeleitä, hampurilaisia, ranskalaisia, chipsejä jne. Joka päivä ja hirveitä määriä. Oli suolisto tukossa ja B-vitamiinien puutetta, kipua, särkyä, turvotusta, väsymystä.

Mikä sitten oli ratkaisu? Kasvissyönti ja kaikki suola pois! (Kalaa kuitenkin sai syödä.)
Continue reading →

Laihdu! – Käytännönläheinen opas

Laihdu! – Käytännönläheinen opas

Varpu Tavi:
LAIHDU – helposti, hyväntuulisesti, hiilihydraattitietoisesti

Vähä- tai hyvähiilihydraattista kirjallisuutta on ilmestynyt kiitettävän paljon suomen kielelläkin viime vuosina. Laihdu! -kirja täyttää kuitenkin selvän tarpeen.

Ensinnäkin, se on käytännöllinen, kansantajuinen opas joka menee suoraan asiaan. Toiseksi, se ei esittele mitään uutta, erityistä, kirjoittajan omalla nimellään tai jollain tuotemerkillä markkinoimaa ”dieettiä” jota suositellaan kaikkien noudatettavaksi. Helpotus, helpotus!

Kolmanneksi, Varpu Tavi osaa myös eläytyä ikuisen laihduttajan sielunelämään ja ravistella uudenlaiseen ajattelutapaan, joka on kaikkien elämäntapamuutosten edellytys. Sopivasti, ei liikaa.

Kirjan arvoa aloitusoppaana korostaa myös erittäin edullinen hinta.

Continue reading →

Kevyttä elämää

Kevyttä elämää

| Mikon perjantai-annos: iso Cokis, jätskiä ja kaksi pussia chipsejä. Sekä tietysti kevytmaitoa. Kuva: HS |

Seuraavassa kevytelämän kuvausta Alakarppi-keskustelujen nimim. Karpaasilta:

En ymmärrä makroravinteista juuri hölkäsenpöläystä, mutta noudatan silti vähähiilarista ruokavaliota.

Yksi typerimmistä syistä olla kiinnostumatta karppaamisesta on se, että sekin loppujen lopuksi perustuu kalorivajeeseen. Mitäköhän ihmeen väliä sillä sitten on, vaikka näin onkin? Pitääkö sillä varjolla, että se onkin noin yksinkertaista, olla hankkimatta itselleen parempaa terveyttä. Eikö ATKINSSON täytäkkään ihmedieetin kriteerejä? Ilmeisesti ei, kun siinä pitää olla kitudieetin kaloreilla. Se on kyllä kamala hinta laihtumisesta. Onhan se suorastaan huijausta, kun ei voikaan olla osapäiväinen karppi. Nälätöntä kitudieettiä ei voi olla olemassa ja jos sellainen on, niin se on ehdottomasti poppakonsti, jolla ei ole mitään tekemistä oikean laihduttamisen kanssa.
Continue reading →

Ravitsemustiedon saanti vaatii työtä

Ravitsemustiedon saanti vaatii työtä

| KUVA: Olin Porin Pihlavan kirjastossa v. 2007 kertomassa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja ravitsemuskiistoista. |

Helsingin Sanomat, 24.6.2003

Mielipidesivuilla esitettiin (HS 15. 6.) ilahduttava ja harvinainen toisinajattelijan mielipide ravitsemuksesta, kun fyysikko Leena-Sisko Johansson kertoi, miten allergiat ovat parantuneet ja perheen terveys kohentunut vähähiilihydraattisen ruokavalion ansiosta.

Samanlainen ruokavalio on auttanut myös minua. Paino-ongelmat ovat ohi, vatsahaava parani ilman lääkitystä samoin kuin kaikki muut vatsannipistykset.

Continue reading →

Kutri/Katrin haastattelu

Kutri/Katrin haastattelu

| Kuvakaappaus Kutrin videolta (v. 2015) |

Seura-lehdessä nr 7/04 on Kutrin eli Katri Mannisen sympaattinen haastattelu, joka jokaisen ylikilojen kanssa kamppailevan tai tällaista kamppailua läheltä seuraavan on hyvä lukea.

Kutrista tuli nettijulkkis kun hän julkaisi laihdutussivustonsa ja niillä oman projektinsa ”Kutri kuntoon”. Samalla Kutri jakoi ohjeita muillekin. Sivustoilla käy edelleen vilkas keskustelu. Viikottaisia kävijöitä on 15.000 ja muutaman vuoden kokonaissaldo on yli puoli miljoonaa kävijää. Nyt hän on julkaissut myös kirjan yhdessä liikunta-alan asiantuntija Eija Holmalan ja ravitsemustutkija Patrik Borgin kanssa.
Continue reading →

Liharavinnosta luopuminen ei poista maailman nälkää

Liharavinnosta luopuminen ei poista maailman nälkää

| Kiinalainen sianliha-ateria. Kiinassa ei ennen juurikaan näkynyt lihavia ihmisiä, nyt jopa lasten lihavuus on ongelma. Kuva: Wikipedia |
 
Diabetes-liiton sivuilla on joulukuussa 2003 julkaistu artikkeli, jossa Diabeteskeskus, ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen ja professori Antti Aro käyvät alakarppiruokavalioiden kimppuun.

Artikkelin lopussa tunnustetaan nykyisten ravitsemussuositusten umpikuja:

Ehkä rasvadieettien suosio kertoo myös siitä, että valistaminen tasapainoisen, vähärasvaisen ruuan terveellisyydestä on alkanut kyllästyttää sekä valistettavia että valistajia. Ravintovalistukseen pitäisi keksiä uusia näkökulmia.

Mitä uusia näkökulmia ja ideoita ravitsemusvalistajat sitten ovat keksineet? Kas, seuraavaa:

Joitakin uusia ideoita on jo syntynyt. Meneillään oleva kasvisten syömiseen houkutteleva kampanja ei kiellä mitään vaan päinvastoin kehottaa syömään paljon, jopa puoli kiloa päivässä kasviksia. Houkuttimena on sama ajatus vapaasta syömisestä kuin rasvadieettien markkinoijilla: voit syödä vatsasi täyteen lihomatta (kun syöt kasviksia).

Continue reading →