Maitotuotteet

Transrasvat ja maidon transrasvat

Transrasvoista on keskusteltu Yhdysvalloissa, ja keskustelu on rantautunut Suomeenkin. Asiallinen informaatio on tarpeen, sillä asiantuntijat ovat yksimielisiä teollisesti valmistettujen transrasvojen vahingollisuudesta. Olen myös valmis uskomaan, että suomalaiset jääkaappimargariinit ovat tässä suhteessa turvallisia.

Kukaan ei silti kiistä sitä, että transrasvoja on valmisruuissa, esim. kekseissä, chipseissä ja kasvirasvajäätelössä. Viimemainittu ansaitsee erityishuomiota, koska sitä markkinoidaan ”terveellisenä vaihtoehtona” kermajäätelölle – ja koska sokeritonta kermajäätelöä ei saa mistään.

Pahempaa kuitenkin on tämä: margariinin puolustajien vakioväittämäksi on muodostunut se, että myös maidon rasvat ja voi sisältävät transrasvoja. Se on totta – ja kuitenkin valetta. Maidon transrasvat ovat luonnollisia rasvoja, joilla on todettu olevan merkittäviä terveyttä edistäviä ominaisuuksia. CLA on maidon transrasvaa – josta valmistetaan mm. terveyskapseleita.

Esim. Hyvä terveys -lehdessä Ursula Schwab (FT, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti, Kliinisen Ravitsemustieteen laitos, Kuopion yliopisto) kirjoittaa:

Suomessa vähittäismyynnissä olevissa täysin kasvisrasvaperäisissä jääkaappimargariineissa ei ole lainkaan transrasvoja. Näitä kyseisiä, veren kolesterolipitoisuuteen hyvin epäedullisesti vaikuttavia rasvoja on ainoastaan niissä levitteissä, joissa on maitorasvaa eli voita mukana. Ulkomailla tilanne on täysin toinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kovetetut kasvimargariinit voivat olla merkittäviäkin transrasvojen lähteitä.

Kuluttajalehdessä 1/2004 puolestaan todetaan:

Transrasvan väheneminen johtuu osin rasvan parantuneesta prosessoinnista. Transrasvaa syntyy, kun esimerkiksi kasvisöljy kovetetaan vain osittain. Nykyisin kovetettavat öljyt ja muut kasvirasvat kovetetaan loppuun asti eikä transrasvaa muodostu. Näin esimerkiksi kotitalouteen tarkoitetuissa margariineissa on erittäin vähän transrasvaa. Joissakin teollisuuden käyttämissä leivontamargariineissa ja hampurilaisketjujen paistoöljyissä sitä vielä on. (…) Transrasvaa syntyy myös märehtijöiden pötsissä, joten sitä on voissa, rasvaisissa maitotuotteissa ja juustossa. Meijerituotteet ovatkin suurin transrasvan saantilähde suomalaisilla.

Kuitenkin Kansanterveyslaitoksen tilastojen mukaan suomalaisten transrasvan saanti on hyvin vähäistä. Onko tähän lukuun laskettu mukaan maitotuotteista saatavat transrasvat? Se olisi todella outoa, sillä maitotuotteitahan käytetään Suomessa runsaasti. Jos maidon transrasvoja ei ole laskettu tähän lukuun, yo. lausunto on vale. – No, onhan se sitä muutenkin.

Jutussa todetaan myös seuraavasti:

Kookosrasva kovinta rasvaa. Kohun vuoksi teollisuus pyrkii pääsemään eroon transrasvoista, mutta jos transrasvaa sisältänyt valmiste korvataan esimerkiksi kookosrasvalla, voidaan joutua ojasta allikkoon. Kookosrasva on kovin ravintorasva maailmassa. Siinä on yli 90 prosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja.

Ongelma on lähinnä siinä, minkä kanssa sitä rasvaa nautitaan. Kyseisessä artikkelissa on puhe kekseistä. Kookosrasvasta valmistetut keksit eivät välttämättä ole maailman terveellisintä ruokaa. Missä siis on ongelma – rasvassa, vaiko itse keksissä, joka koostuu rasvan lisäksi puhdistetuista vehnäjauhoista ja sokerista.

Hyvin monet asiantuntijat pitävät kookosrasvaa terveellisenä, hyvänä ravinnon lähteenä. Se on ollut myös merkitsevä ravitsemustekijä trooppisilla alueilla (terveinä) eläville alkuperäiskansoille. Mutta he eivät sotkeneet kookosrasvaansa sokeriin ja vehnäjauhoihin. Se, että rasva on tyydyttynyttä, ei tehnyt ainakaan heille siitä epäterveellistä.

Maitotuotteet todella ovat ongelmallisia elintarvikkeita. Ne aiheuttavat paljon yliherkkyysreaktioita. Monet ovat sitä mieltä että syypää on maidon pastorointi. Keksintö, joka niin kuin margariininkin keksiminen, tähtäsi säilyvyyteen eli tuottavuuteen, ei alunperin lainkaan terveyteen. Toinen paha on kevytmaitotuotteet. Maidon rasvassa on suurin osa ravintoaineista. Kun rasva kuoritaan pois, täytyy maito värjätä ja vitaminoida keinotekoisesti.

Oma mututuntuma maitotuotteista on se, että tosirasvaisia maitotuotteita kuten kermaa, crème fraichea jne. tulee nautittua kohtuullisesti. Hyvin vähän verrattuna entiseen elämään ja sivusta seurattuun muiden elämään, jolloin (rasvatonta tai kevyt-) maitoa ja piimää kuluu paljon. Oma ylärajani on 2 dl kermaa päivässä. Normaaliannos on 1/2-1 dl. Jos määrä ylittää 2 dl, oli se sitten jäätelöä, kermaa, kevytmaitoa tai rasvatonta piimää, rahkaa, jne. alkaa vatsa huomautella. Sama koskee juustoja: pienestä määrästä vatsa tykkää, mutta ei suuremmasta.

Mututuntumani – joka on myös järkeenkäypä – on siis se, että mitä vähärasvaisempi maitotuote, sen enempi sitä nauttii ja sen pahempi. Kerma on niin hyvää että pienestä kulauksesta on tyytyväinen koko päivän. Tällöin ei tule nautittua suhteetonta määrää maitosokeria. Mutta ei myöskään sitä kauheata rasvaa.

Joskus nautin jälkiruuaksi lusikallisen kermaa sellaisenaan. Ei mitkään litrat kevytmaitoa voi voittaa sitä pehmeyttä, sitä aromia, sitä jälkimakua, sitä tyytyväistä oloa… Mutta tunnen paljon ihmisiä jotka litkivät kevytmaitoa niin paljon, että luullakseni he saavat paljon enemmän maitorasvaa kuin minä kermaa nauttimalla, samalla kun he nauttivat suhteettoman paljon maitosokeria.

Maidon rasvoista on hyvä yhteenveto hypnopaleo-sivuilla. Siinä viitataan 27.5.2002 Helsingissä pidettyyn professori Kalle Maijalan 75-vuotisjuhlaseminaariin, jossa pidetyt puheet löytyvät osoitteesta http://www.mtt.fi/met/pdf/met8.pdf

Tutkija Mikko Griinari toteaa omassa seminaaripuheenvuorossaan mm. seuraavaa:

…maitorasvan kanssa kilpaileville tuotteille on luotu terveysihmago, joka perustuu niiden sisältämien tyydyttämättömien rasvahappojen veren kolesterolipitoisuutta alentavaan vaikutukseen. Margariinien kolesterolipitoisuutta alentava vaikutus suhteessa voihin on kiistaton, mutta voin syönnin yhteyttä sydäntaudin vaaraan ei missään ole osoitettu.

Vakiintuneet käsitykset ravinnon rasvojen vaikutuksista sydäntaudin vaaraan ovat uusissa tutkimuksissa kääntymässä päälaelleen. Ruotsalaisessa väestötutkimuksessa (B. Vessby, henkilökohtainen tiedonanto) veren rasvahappoprofiiliin perustunut maitorasvan saannin ennustaminen osoitti, että maitorasvan syönnin lisääntyminen liittyi sydänkohtauksen riskin alenemiseen.

Toisaalta, osittain kovetettu kasvirasva, viime vuosiin asti Suomessakin yleinen margariinin pohja-aine, sisältää trans-rasvahappoja, joiden saannin ravinnosta uskotaan liittyvän sydäntaudin vaaran merkittävään lisääntymiseen (Willet ym. 1993). Suomessa pöytämargariinit eivät enää sisällä trans-rasvahappoja, mutta Euroopan ulkopuolella niiden käyttö on vielä yleistä. Ilman hydrogenointia, toivottu kovuus saavutetaan vaihtoesteröimällä kasviöljyyn niitä samoja rasvahappoja, jotka antavat maitorasvallekin sen kovuuden. Yhdysvalloissa elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on asettamassa transrasvahapoille päällysmerkintävelvoitteen, jonka uskotaan kannustavan osittain kovetetun rasvan käytön vähentämiseen myös USA:ssa.

Käsitys maitorasvan suhteesta sydäntautiriskiin voi uuden tiedon valossa muuttua. Lisäksi maitorasvan monipuolinen koostumus ja erityisesti tiettyjen rasvan komponenttien biologisen aktiivisuuden tunnistaminen on johtamassa maitorasvan mahdollisuuksien uudelleen arviointiin.

Kalle Maijala on kriittinen ravintosuosituksia kohtaan, ja toteaa omassa seminaaripuheenvuorossaan mm. seuraavasti:

Nykyiset suositukset ovat ristiriidassa aiempien käsitysten kanssa, joiden mukaan maito on terveellinen ruoka-aine ja taloudellis-biologisesti hyödyllinen maataloustuote. (…) Pyrkimys sanoman yksinkertaistamiseen, jotta kaikki sen ymmärtäisivät, on viety liian pitkälle. Pelkojen herättäminen ei palvele kokonaishyvinvointia. Monien alojen asiantuntemus on jätetty pois. Eri tieteiden ja elämänalojen yhteistyö on ollut puutteellista.

Asiantuntijat eivät voi olla tietämättä Suomessa tehdystä, maidon rasvoja koskevasta tutkimuksesta ja Maijalan, Griinarin ja monien muiden mielipiteistä. Millä oikeudella siis suurelle yleisölle tarkoitetuissa lausunnoissa ne sivuutetaan kokonaan ja esitetään ”yksinkertaisuuden vuoksi” väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa?

Kun sellainen väite esitetään yhden kerran, toisen kerran, kohta sitä toistellaan siellä sun täällä ”totuutena” – ja mainostoimistot levittävät sanomaa tuhat kertaa tehokkaammin kuin yksikään haastateltu asiantuntija. Mm. jo tämän vuoksi asiantuntijoiden kuuluisi tuntea vastuunsa.