Porin saaristo

Fiddler’s Green ja Meriluodon Olavi

Fiddler’s Green ja Meriluodon Olavi

 
Olavi Meriluoto oli kalastaja Porin saaristossa. Tällä videolla on kuvia Olavista. Siinä näkyy Olavin isopaatti. Ja sitten näkyy myös hänen kelirikkopaattinsa jossa on lentokoneperäsin. Soutupaatissa olevat ”tytöt” ovat Olavin siskoja, jotka viimeiseen asti asuivat siellä saaressa. He tekivät päivätyönsä jossain tehtaassa Porissa. Heistä kirjoitin haastattelun Rämä-lehteen jonka otsikko oli: ”Karhuja sais olla vähä”.
 

 

Olavista kerrottiin tarinoita, mm. seuraava: kun hän poikamiehenä asui yksinäisessä saaressa, niin oli saanut houkuteltua sinne naisen. Joku (kuka lienee) muka ikkunasta näki mitä tapahtui, mutta kuitenkin tapahtui seuraavasti:

Olavi: ot housut pois.
Nainen: ot sää ensin.

Aikakäsitys Olavilla oli erilainen kuin meillä helsinkiläisillä. Jos pyydettiin kyytiä siinä kahdentoista aikaan, niin Olavi saattoi tulla neljältä ja kertoa korjanneensa moottoria. Siinä oli niin mielenkiintoinen vika ettei voinut kesken jättää.

Veljeni oli eräänä kesänä vienyt meidän soutupaatin korjattavaksi Olaville. Reuna piti parantaa. Olli souti Olavin saareen joka päivä kossupullo mukanansa ja rattoisasti näin kului kesä. Mutta sitten eräänä päivänä ei Olavi enää halunnut kossua. Veljeni sanoi:

Olavilla oli tehtävän loppuun saattamisen ahdistus.

Porin saaristossa harrastettiin rääkikalastusta. Se tarkoittaa, että mentiin illalla ulkomerelle, ja laitettiin verkkojata veteen. Monta monta verkkoa perätysten toisiinsa sidottuina, ja sammutettiin moottori ja sitten keinuttiin ja ajelehdittiin koko yö. Kunnes aamun koittaessa koettiin verkot. Markku Saihan Itämeri-kirjassa selostetaan rääkikalastusta tarkemmin, ja siellä on kuvia myös Olavista.

Olin kerran Olavin kyydissä rääkikalastuksessa. Olisittepa nähneet tämän silloin jo hyvin iäkkään miehen ketteränä kipuamassa paatin reunoilla maininkien käydessä! Hän ei ehkä ollut tehnyt qigongia, mutta se näky oli kuin qigongia tai kuin mitä ihmeellisintä balettia.

Olavi sanoi vanhoilla päivillään että en taida oikein muistaa kaikkea. Ja hymyili, hymyili ironisesti kuin vain porilainen kansanihminen voi. Ironiaa ilman kyynisyyttä. Rehellinen, hyväntahtoinen ja koruton ihminen, kovan elämän elänyt.