Antti Heikkilä

Ruokitaanko lapsiamme sairaaksi?

Lääkäri Antti Heikkilä kauppakeskus Myyrmannissa, Vantaalla, 2012. Kuva: Wikipedia

Heikkilän ensimmäinen ruokavaliota käsitellyt kirja ilmestyi v. 2002 (Elämän paras aika). Siinä Heikkilä raportoi omista kokemuksistaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Tästäkin saivat vastustajat heti aiheen nälväistä. Mm. ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen ja professori Antti Aro kirjoittavat Diabetes-lehdessä (12/2003):

”Suomalainen ortopedi Antti Heikkilä on julistanut omat ruokamieltymyksensä ja kokemuksensa yleispäteviksi lääkärin ohjeiksi.”

Onhan aivan oikein, että vastuuntuntoinen lääkäri kokeilee uutta ruokavaliota ensin itseensä. Rivien välistä voi yo. lausahduksesta aistia myös syvän paheksunnan sitä seikkaa kohtaan, että terveellinen ruokavalio voisi olla myös maukasta ja vastata makumieltymyksiä!

Terveydenhoitoa ruokavaliolla

Keittokirja 2:ssa Heikkilä raportoi hoitokokemuksia omien potilaidensa parissa. Eniten hyötyvät juuri II-tyypin diabeetikot, kirjoittaa Heikkilä. Hän pitää diabeteksen syynä teollisesti muokattua ruokaa. Näkemys on looginen: diabetes lisääntyy huimaa vauhtia, ja leviää maihin, joissa länsimainen ruokakulttuuri raivaa tieltään perinteiset ruokavaliot. Tautia tavataan yhä enemmän myös lapsilla, kun se aikaisemmin oli tyypillisesti keski-ikäisten sairaus.

Tauti on suomeksi nimeltään sokeritauti. 1800-luvun lopulta lähtien sitä hoidettiin proteiini- ja rasvapitoisella ruokavaliolla, koska käytännön kokemus osoitti että nimenomaan sokerit ja hiilihydraatit vaikuttavat epäsuotuisasti verensokeritasapainoon. Vasta 1980- ja 1990-lukujen rasvakammoinen muoti toi muassaan myös uuden näkemyksen, jonka perusteella diabeteksen syytä ei tiedetä, mutta suurin syyllinen kuitenkin on rasva.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on auttanut myös korkeaan verenpaineeseen, kohonneisiin veren rasva-arvoihin, ylipainoon, tulehduksiin ja kipuihin, närästykseen ja sitä aiheuttaviin vatsavaivoihin, kuorsaukseen, jopa kihtiin. Kihdistä Heikkilä toteaa: ”Miksi näin, en tiedä, mutta käytännössä se toimii”. Heikkilä esittelee myös tutkimustuloksia, joiden perusteella sokeri aiheuttaa syöpää. D-vitamiinin merkitystä syövän ennaltaehkäisyssä korostetaan.

Sydäntautien osalta Heikkilä esittää lukuja sekä Yhdysvalloista että Suomesta: samaan aikaan kun eläinrasvojen kulutus 1900-luvun alusta lähtien väheni, sydäntautikuolleisuus nousi dramaattisesti. 70-luvun puolivälissä kaikkialla länsimaissa sydänkuolleisuus kääntyi laskuun. Syytä ei tiedetä, mutta Pohjois-Karjala projekti se ei ollut. Samat tiedot ovat tuttuja mm. Atkinsin, Mary Enigin ja monien muiden kirjoituksista. Faktat ovat häkellyttäviä, ja vielä häkellyttävämpää on, ettei niillä näytä olevan mitään vaikutusta virallisiin dogmeihin.

Lisäksi vähähiilihydraattinen ravinto vaikuttaa mieleen, virkistää seksielämää, vähentää tai poistaa addiktioita ja vaikuttaa suotuisasti lasten käyttäytymishäiriöihin – sillä varauksella että lapset voivat useimmiten syödä enemmän hiilihydraatteja kuin aikuiset.

Lasten ravitsemus

Kirjassa on kokonainen luku lasten ravitsemuksesta. Asian vakavuudesta eräs esimerkki olkoon arviot, joiden mukaan joka kolmas vuoden 2000 jälkeen syntynyt tulee sairastumaan diabetekseen. Heikkilä on niukka lähteidensä kanssa, mutta samansuuntaisia tietoja näkee lehdissä vähän väliä. Kyseessä on terveyskatastrofi jolle lasketaan perustaa parhaillaan.

Lasten ravitsemusta koskevan luvun soisi jokaisen vanhemman lukevan. Mutta asia on yhteiskunnallinen ja vaatii poliittisia ratkaisuja. Roskaruokakulttuuri tunkee kaikkialle, eikä hiilihydraattimössöä sisältävä kouluruoka asiaa paljon auta. Pahinta ovat sokeriset virvoitusjuomat ja mehut, kirjoittaa Heikkilä, sen jälkeen valmisruuat. Parasta olisi luonnonmaito jota ei nykyään saa muuten kuin suoraan tiloilta. Sen sisältämät rasvat ja vitamiinit olisivat lapsille välttämättömiä, mutta maito on pilattu pastoroimalla ja homogenoimalla. Niinpä esim. lasten lisääntyneet korvatulehdukset liitetään juuri pastoroituihin (kevyt)maitotuotteisiin. Kasvava osa kotona nautituista maitotuotteista on lisäksi nykyään sokeroituja (kevyt)jogurtteja.

Sanalla sanoen: kaikki on aivan päälaellaan. Heikkilä toteaa, että tarvittaisiin kansanliikettä luonnomaidon puolesta. Pastorointi alkoi tuberkuloosin vuoksi, mutta nykytekniikalla tuoretta maitoa voitaisiin tuottaa kuluttajille turvallisesti ilman pöpöjen pelkoa.

Heikkilän kirja on täynnä tiiviiksi pakattua asiaa, minkä vuoksi sitä on vaikea referoida. Tässä kirjassa – toisin kuin aikaisemmissa – on mukana lähdeviitteitä ja nettilinkkejä, mikä on hyvä asia. Silti moni väite jää vain väitteeksi. Kokonaiskuva kuitenkin tulee selväksi: vankkaa, tärkeätä asiaa on enemmän kuin riittävästi. Valtaapitävä asiantuntijataho ei voi sitä kuitata vähättelyillä ja vääristelyillä.

Lopuksi mainittakoon reseptit, kun kyseessä on keittokirja: ne sisältävät paljon hyviä vinkkejä arkipäivän ruuanlaittoon. Ravinteikas, vähähiilihydraattinen ruokavalio nimittäin opettaa pahimmankin tumpelon kokkaamaan, vieläpä nauttimaan siitä(kin).

Vastaa