Ruoka on lääke – etenkin liharuoka. Mutta miten ilmastonmuutos?

[KUVA: Syömässä grilliluuta Mörrikoiran kanssa. Terveellistä ja laihduttavaa.]


Juuri kun lihan syöminen oli saamassa synninpäästön, tuli ilmastonmuutos. Metaanikaasuja syntyy kauheasti etenkin nautakarjan kasvatuksesta. Tästä oli viimeksi tänään BBC:n uutinen.

Taustaa

Mikä lihan syömisessä on niin paheksuttavaa? Juuret löytyvät maatalouden synnystä, ja erityisesti sen seurauksena luokkayhteiskunnan synnystä. Kun suuria väestömääriä voitiin ruokita viljalla, ei enää riittänyt lihaa kaikille, niin kuin entisinä hyvinä – metsästäjä-keräilijäaikoina. Uskonnot valjastettiin paheksumaan liharavintoa, niin että köyhät pysyivät tyytyväisinä riisikuppiinsa tai leipäänsä. Kulkutaudit rehoittivat kun ihmiset ja eläimet ahtautuivat samoille asuinsijoille pysyvästi, ja ravitsemus heikkeni.

Luin kerran mainion kirjan jota en ole onnistunut löytämään enää. Se kertoi eri kulttuureista ja mm. niiden suhtautumisesta lihansyöntiin. Siinä esim. – tutkimustietoon vedoten – väitettiin että Inkojen kannibalismi ei ollut pelkästään rituaalista, vaan yläluokka todella tarvitsi lihaproteiinia, mitä ei muille suotu. Siinä osoitettiin hyvin uskontojen, uskomusten yhteys siihen, että köyhät täytyi pitää tyytyväisinä paheksumalla lihansyöntiä. (Jos joku löytää sen kirjan kertokaa minulle. Sen nimessä oli ”kulttuuri” ”varhaiskulttuurit” tai ”kulttuurihistoria” tms.)

Ihminen kuitenkin on kehittynyt ihmiseksi ainoastaan siksi, että lihasta tuli välttämätön osa ravintoa. Se alkoi haaskojen hyödyntämisestä noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten, ja kenties noin 1,9 miljoonaa vuotta sitten jatkui metsästyksellä. Meidän aineenvaihduntamme on muodostunut tuon 2,5 miljoonan vuoden aikana ja meistä on tullut biologisesti eläimiä, jotka tarvitsevat tietynlaisia ja tietyn määrän lihaproteiinia ja lihasta saatavia vitamiineja (esim. B12) voidaksemme selvitä ja pysyä terveinä.

Mutta jotain tapahtui siinä 1800-luvun loppupuolella. Tuli teollinen ruokatuotanto. Tuli sokeri, tuli puhdistetut vehnäjauhot, ja sitten tulivat kuumakäsitellyt halvat kasviöljyt. Ja sitten tulivat ns. elintasosairaudet. Erityisesti sydäntaudit yleistyivät yhtäkkiä kovasti.

Eräät ravitsemustutkijat USA:ssa, joilla oli tuo vanha puritaaninen käsitys lihasta, asettivat tutkimushypoteesikseen, että vika on eläinrasvassa ja eläinproteiinissa. Miksi ihmeessä? Todellisuudessa juuri proteiinin saannin parantuminen, siis yleensä kansan ravitsemuksen parantuminen esim. länsimaissa taltutti tuberkuloosia ja muita kulkutauteja jo ennen penisilliinin keksimistä.

Jos katsotaan koko kuvaa, niin tulisi kai miettiä, mikä oli suurin mullistus ravitsemuksessa silloin kun tuli suuri mullistus elintasotaudeissa. Lihansyönti eikä eläinrasva ei ollut sitä. Sitä oli sokeri, vehnäjauhot ja kuumakäsitellyt kasviöljyt.

1960-70-luvulla Yhdysvalloissa keksittiin vielä lisäksi tällainen strategia (muistaakseni se oli nimenomaan presidentti Nixonin ajama asia): kun ruokitaan väestö halvalla, niin jää enemmän rahaa aseisiin ja sillä tavalla tehdään USA:sta maailmanvalta.

Seurauksien kanssa kamppaillaan nyt koko maailmassa, ei yksin Yhdysvalloissa. Lihavuus, diabetes, sydäntaudit ja syöpä ovat vitsauksena, joiden syitä ja ehkäisykeinoja ei ole saatu yhteiskunnallisesti hallintaan.

Oli tutkijoita, jotka todistivat, että eläinrasvat ja liha ovat pahasta. Syökää sokeria! Ei siitä ole haittaa muuta kuin hampaille. Oikeasti teollisuus ryhtyi tuottamaan ns. monipuolista ruokaa, jossa tärkeimmät ainesosat olivat hyvin säilyviä, halpoja – ja tuhoisia: puhdistettu sokeri, puhdistetut jauhot ja halvat kuumakäsitellyt kasviöljyt. Niistä sai suuret voitot koska maailman kaikki köyhät ostivat ja söivät niitä joka päivä.

Toisaalta sitten myös karjalle alettiin syöttää ihmisille kelpaamatonta, mutta hyvin nopeasti ja halvalla kasvavaa maissia. Näin kerran dokumentin (USA:sta), missä kerrottiin, miten tämä maissi syötettiin naudoille, jotka sairastuivat siitä ennen pitkää. Sen vuoksi ne piti teurastaa ennen kuin sairastuivat. Joten myös liharuoka pilattiin täten, ja monella muulla tapaa, kun ihmiskunta halusi edistyä väestön ruokkimisessa.

Puhumattakaan siitä miten kanoja kasvatetaan, tai sikoja jne.

Ruoka on lääke – mutta millainen ruoka?

Edellä kuvattu ravitsemusvallankumous on aiheuttanut ihmisille uudenlaisen ongelman. Kyllä, se on aiheuttanut ns. elintasotaudit, mutta mikä aiheuttaa ne?

Se on hiilihydraattiyliherkkyys, tai sokeriyliherkkyys. On ihmisiä, joiden normaali nälänhallinta on häiriytynyt nykyisen ruokavalion aiheuttaman hiilihydraattihyökyn takia. Kuulun heihin, ja tunnen monia muitakin.

Toisilla sokeri on suurin ongelma, toisilla vilja, pasta ja sen sellaiset.

Se on biokemiallinen addiktio. Siihen ei auta mikään kehotus kohtuudesta. Jokainen ymmärtää, että jos menet sanomaan alkoholistille: ”Ota vain lasi viiniä alkoholinhimoosi,” niin olet idiootti. Mutta yhä edelleen kuulee neuvoja, että ”ota hieman tätä kakkua sokerinhimoosi”, ”Ota hieman kakkua perjantai-iltapäivänä” kunhan et paljon etkä muina päivinä – ja sitä pidetään aivan käypänä ehdotuksena.

Kuitenkin kyseessä on aivan sama asia.

Mutta toisin kuin alkoholismi, sokerinhimo on helposti hoidettavissa. Liharuualla. Toisin sanoen syömällä tasapainoinen ateria, jossa on riittävästi proteiinia ja rasvaa ja kenties hiilihydraatteja ainoastaan salaatista, vihanneksista – ja ehkä joku makea jälkiruoka, mutta ei kuitenkaan sokerista.

Noin se toimii minulla, yksilökohtaisia variaatioita on tosin paljon. Toki, jos haluaa perehtyä asiaan huolella, on tämä ongelma hoidettavissa myös kasvissyönnillä, tai osittaisella kasvissyönnillä (esim. kananmunia ja kalaa, juustoa tms.)

Ruoka on lääkkeeni. Ilman tätä ymmärrystä painaisin nyt yli 100 kiloa ja olisin varmasti monella tapaa sairas. Ja on monia, monia, muita jotka ovat kokeneet saman.

Mitä siis pitäisi ajatella ilmastonmuutoksesta?

Ensinnäkin en usko että henkilökohtaiset valintani siihen paljon vaikuttavat. Itse asiassa on pahimmanlaista itsepetosta niin luulla.

Mutta jos täytyy vähentää huomattavasti – ja maailmanlaajuisesti – erityisesti nautakarjan tuotantoa, on ryhdyttävä suureen kampanjaan. On valistettava ihmisiä toisella tavalla kuin nyt: paheksuminen ei auta. On tunnustettava ja tiedostettava miten tärkeätä liharavinto voi olla joidenkin terveysongelmien kohdalla. Annetaan niiden ihmisten syödä lihaa, jotka sitä tarvitsevat (ja ainahan on helppo syödä mieluummin sikaa ja kanaa kuin nautaa.)

Kasvissyönnin vaaroista on varoitettava (niin kuin vielä 60-luvulla tehtiin). Sehän vaatii hyvin tarkkaa tietoa välttämättömistä ravinteista. On varoitettava ihmisiä pullaloukusta, johon kasvissyönti helpolla tietämättömän johtaa. Erityisesti on myönnettävä, että kasvissyönti ei ole ihmiselle luonnollista geneettisesti.

Toiseksi on yhteiskunnallisesti järjestettävä uudelleen lihantuotanto. Se vaatii suunnittelua ja päättäjien mukana oloa. Se vaatii yhteiskunnallista osallistumista.

Tästä tarvitaan monipuolista yhteiskunnallista keskustelua. On hirveän kaksinaismoraalista syyllistää yksittäistä ihmistä siitä, jos hän syö lihaa. Hänen luopumisensa lihasta ei maailmaa pelasta. Mutta se voi kylläkin tuhota hänet.

Kuka ottaa vastuun? Mielestäni vastuu kuuluu niille, jotka johtavat tätä keskustelua yksipuolisesti ja harkitsemattomasti. Ihmisten tulisi saada tietää kaikki asiaankuuluva ja tehdä valistuneita päätöksiä. Ihmisten tulisi myös ottaa vastuu yhteiskunnallisesti, ei vain yksilöinä.

– En ole ehtinyt paljoakaan viime vuosina osallistumaan ruokavaliokeskusteluihin. Tämäkin posti oli hätäisesti kirjoitettu. Ehkä siinä kuitenkin on näkökulmaa joillekin, jotka haluvat asiaa tuumailla tai kenties perehtyä ongelmaan tarkemmin.

Vastaa