Robert Atkins

Oliko Atkins kuollessaan lihava?

Oliko Atkins lihava ja aiheuttiko kuolemaan johtaneen kaatumistapaturman sydänkohtaus? Useat lehdet ovat julkaisseet tällaisia tietoja, kun osia Atkinsin terveydentilaa koskevista lääkäriraporteista on vuotanut julkisuuteen.

Kohu alkoi kun Wall Street Journal julkaisi 10.2.04 yksityiskohtia raporteista, joiden mukaan 72-vuotiaana kuolleella Atkinsilla oli ollut sydänkohtauksia ja että hänellä oli kuollessaan n. 30 kiloa ylipainoa. Viranomaiset myönsivät tehneensä virheen, kun luottamuksellinen raportti oli luovutettu lainvastaisesti sitä pyytäneelle lääkärille.

Kuolintapa ja -syy ovat julkista tietoa, mutta lääketieteelliset raportit eivät sitä ole. Niitä saa luovuttaa ainoastaan omaisille tai heidän valtuuttamilleen, vainajaa hoitaneelle lääkärille tai valtuutetuille viranomaisille.

Rapottia pyytänyt tri Fleming on Atkins dieettiä kritisoinut lääkäri, joka antoi sen kasvisruokavaliota suosivan lääkäriyhdistyksen (Physicians Committee for Responsible Medicine) käyttöön. Kyseinen lääkäriyhdistys luovutti raportin lehdistölle. Raportti perustuu ruumiin ulkoiseen tutkimukseen ja joihinkin sairaalatietoihin. Koska Atkinsin vaimo vastusti ruumiinavausta, ei sellaista suoritettu.

Atkins Phsycians Councilin (ryhmä lääkäreitä jotka konsultoivat Atkins centeriä) puheenjohtaja, tri Stuart Trager, sanoi että lehtitiedot perustuivat riittämättömään henkilökohtaiseen lääketieteelliseen tietoon ja ne oli lainvastaisesti luovutettu lehdistölle. Hänen mukaansa Atkinsilla ei ollut sydänkohtausta eikä hän ollut lihava. Sen sijaan Atkinsilla oli kardiomyopatia, sydänlihaksen sairaus joka mahdollisesti oli viruksen aiheuttama, mutta ei missään nimessä johtunut mistään mitä hän söi. Vuosi ennen kuolemaansa Atkins oli kärsinyt tästä sairaudesta johtuneen sydänpysähdyksen.

”Korkea ikä ei ollut hänelle erityisen armollinen”, Trager sanoi ja lisäsi, ettei Atkinsia hoitaneilla lääkäreillä ollut mitään syytä ajatella että kardiomyopatia olisi aiheutunut ruokavaliosta.

Myös Atkinsin leski Veronica antoi julkilausuman jossa hän toteaa ettei Atkinsin sydänvaiva ollut mikään salaisuus, vaan tohtori itse teki siitä selkoa mm. radiossa jo vuosi ennen kuolemaansa.

Ylipainon Atkinsia hoitaneet lääkärit selittivät nesteen kertymisellä koomassa, kun sisäelimet pettivät.

Neal Barnard, yo. raporttien vuodosta vastuussa olevan lääkäriyhdistyksen puheenjohtaja painotti että häntä ei kiinnosta yksin Atkinsin terveys vaan dieetti, joka on ”välitön uhka yleiselle terveydelle”.

Asiaan on sekaantunut myös New Yorkin pormestari, joka on julkisuudessa esittänyt epäilyjä kuolinsyystä ja kuvannut Atkinsia lihavaksi. Pormestari joutui sittemmin esittämään anteeksipyynnön näiden lausuntojen johdosta Veronica Atkinsille. Tässä yhteydessä hän myös totesi jyrkin sanoin lääkäriraporttien julkistamisen olevan lainvastaista.

Kommentti:

Erittäin ikävä soppa, mutta koska on tullut otettua näillä sivuilla voimakkaasti kantaa sekä henkilön että ruokavalion puolesta, on näitä uutisia jonkin verran pohdittava.

Skandaalinkäryisiä uutisia lukiessa on ensinnäkin hyvä pitää mielessä kokonaiskuva. Atkinsin kirjat ovat levinneet miljoonapainoksina ympäri maailmaa, ja hän itse ehti elämänsä aikana hoitaa kymmeniä tuhansia potilaita. Jos ruokavalio olisi niin vaarallinen kuin väitetään, ja jos se aiheuttaisi sydäntauteja, niin raportteja näistä tulisi joukkomittaisesti ja jatkuvasti. Saamme olla varmoja että Atkinsin vastustajat pitäisivät tästä huolen. Se, että he joutuvat turvautumaan näin likaisiin konsteihin, ja että asialla ovat vieläpä lääkärit, jotka varmasti ovat tietoisia henkilökohtaisten terveysraporttien luottamuksellisuudesta osoittaa, että argumentit ovat vähissä. Intohimot sen sijaan riehuvat sitäkin raivoisammin.

Jos tehtäisiin esim. tieteelliset standardit täyttävä tilasto siitä, kuinka moni ns. virallista linjaa suosiva lääkäri on itse ylipainoinen, kuinka moni kärsii sydänvaivoista, diabeteksesta tai muista elintasosairauksista, ja kuinka moni heidän potilaansa, kuinka monta potilasta he ovat kyenneet auttamaan laihtumisessa tai sairauden voittamisessa (ilman lääkkeitä) – ja verrattaisiin näitä Atkins centerin potilastietoihin, niin luullakseni siinä meillä olisi todellinen skandaali. Mutta tavallisen terveyskeskuslääkärin ylipaino ei ole maailmanuutinen. Se on arkipäivää.

Tällä kertaa hyökkäys tuli kasvissyöjäpiireistä. Tarkempaa tietoa kyseisestä lääkäriyhdistyksestä ei ole. Jos on niin ettei juuri tällä skandaalilla ole mitään kytköksiä esim. sokeriteollisuuteen, niin yleiskuvan kannalta on kuitenkin hyvä muistaa sokeriteollisuuden lobbaus Maailman terveysjärjestön, WHO:n uusia terveyssuosituksia vastaan ja uudelleen nyt kun WHO on käynnistänyt terveyskampanjan, jossa ihmisiä kehotetaan syömään vähemmän sokeria, rasvaa ja suolaa. En tiedä New Yorkin pormestarin suhteista liike-elämään, mutta erään aikaisemman New York Timesin pääkirjoituksen mukaan Suuri Sokeri rahoittaa voimakkaasti Yhdysvalloissa sekä demokraatteja että republikaaneja, ja saman kirjoituksen mukaan Bushin hallinto tukee voimakkaasti elintarviketeollisuuden etuja mm. Maailman terveysjärjestön kampanjaa vastaan.

Atkins kirjoitti ja puhui johdonmukaisesti erityisesti sokerin ja puhdistettujen hiilihydraattien terveyshaitoista. Ainakin tästä hänelle tulisi antaa tunnustus, sellaistenkin jotka muuten suhtautuvat kriittisesti hänen ruokavalioonsa. Tuuli on kääntymässä: Atkinsin rinnalle on tullut lukuisia muita hiilihydraattien valikoimiseen ja rajoittamiseen perustuvia ruokavalioita. Kyseessä ei ole muotioikku, vaan laaja suuntaus joka perustuu ravitsemustieteellisen tutkimuksen lukuisiin läpimurtoihin viime vuosikymmeninä.

Tässä yhteydessä myös kasvissyönti terveyden esikuvana on joutunut uudelleenarvion kohteeksi. Atkinsin kanta oli itse asiassa hyväksyvä: hänen mukaansa kasvisruokavalio johon ei kuulu sokeri ja puhdistetut hiilihydraatit on varmasti terveellinen, mutta aivan liian askeettinen useimmille ihmisille. Hän myönsi myös ammoisilta ajoilta periytyvän näkemyksen, jonka mukaan syödyn ruuan määrällä on yhteys elinikään: kohtuullinen syöminen on terveellistä.

Sen sijaan esim. monet paleodieettien harrastajat arvostelevat kasvissyöntiä paljon kärkkäämmin. Tiedeyhteisössä vallitsee yksimielisyys siitä, että ihminen kehittyi ihmiseksi nimenomaan eläinproteiinin ansiosta. Esim. aivojen kehitys ei muuten olisi ollut mahdollista. Väitteiltä kasvissyönnin luonnonmukaisuudesta on siis joka tapauksessa viime vuosikymmeninä pudonnut pohja pois. Samaten ymmärrys verensokeritasapainon merkityksestä yleensä terveydelle ja erityisesti painonhallinnalle on lisännyt ymmärrystä siitä että kasvissyöntiin pyrkiminen saattaa vain pahentaa ongelmia erityisesti laihduttajilla (ts. johtaa pulla-sokerikierteeseen).

Tällainen on yleiskuva. Atkins oli kuitenkin vain yksi ihminen. Niin kiistellyltä hahmolta usein vaaditaan täydellisyyttä.

Atkinsin sydänvaivat

En tosiaankaan ole asiantuntija, mutta tiedän että Atkinsin sydänvaivat olivat tunnettuja jo pari vuotta ennen hänen kuolemaansa. Lääkärikirjojen mukaan kardiomyopatiaa on monta lajia. Osa on perinnöllistä, osa infektion aiheuttamaa ja osan syytä ei tiedetä. Tässä vaivassa kuitenkin sydänkuolema voi tulla yllättäen huolimatta siitä että kolesteroli- ja veriarvot ovat aivan hyvät, samoin valtimoiden kunto. Jos nuori ja näköjään aivan terve ihminen tuupertuu yhtäkkiä kuolleena maahan, saattaa kyseessä olla juuri tämä sydänvaiva.

Normaalit SV-taudeista Atkins itse kirjoittaa, että ne olivat esim. vuosisadan vaihteessa Yhdysvalloissa lähes tuntemattomia. Hän puolustaa voimakkaasti sitä näkemystä, että viime vuosisadalla tapahtunut mullistus ruokavaliossa on sydäntautien pääasiallinen syy: puhdistetut hiillihydraatit, joiden määrä ravinnossa on räjähdysmäisesti kasvanut, samoin margariinin voittokulku ja sen mukana levinneet transrasvat.

Mielipide on asiallinen ja ansaitsisi asiallisia argumentteja vastaansa.

(Esim. Suomessa margariinin valmistusmenetelmä muuttui niin että kevytlevitteissä ei enää ole nimeksikään transrasvoja – ja samaan aikaan SV-tauteihin kuolleisuus laski dramaattisesti. Yleisessä tietosuudessa tämä menestys luetaan vieläkin Pohjois-Karjala -projektin ansioksi. Todellisuudessa kuolleisuuden lasku tapahtui koko maassa eikä yksin projektialueella. Tämä kaikki on terveysviranomaisten ja tutkijoiden tiedossa, mutta parhaan suomettamisperinnön mukaisesti asiasta ei haluta ”pitää meteliä”.)

Oliko Atkins salalihava?

Tiedot Atkinsin lihavuudesta tuntuvat myös hyvin kummallisilta: hänhän oli kiistelty julkisuuden henkilö, piti praktiikkaa keskellä Manhattania ja tapasi potilaita, kävi ulkona syömässä. Kuinka on mahdollista että hän olisi ollut jopa 30 kiloa ylipainoinen ilman että kukaan olisi huomannut? Miksi näitä lihavuuslausuntoja on antanut vain kaksi henkilöä – New Yorkin pormestari (joka pyysi anteeksi), ja Atkinsin kiihkeä vastaväittäjä.

New York Times julkaisikin yo. kirjoituksen jälkeen mm. Atkinsin potilaan kirjeen jossa esiintyi toisenlainen todistus. Myös B2day -nettilehden toimittaja tapasi Atkinsin pari kuukautta ennen tämän kuolemaa, otti valokuviakin, ja ihmetteli julkisuudessa esiintyneitä tietoja (kts. linkki alla).

Taustaa

Kaiken päätteeksi on vielä hyvä muistuttaa siitä systemaattisesta ja organisoidusta mustamaalaamiskampanjasta joka seurasi Atkinsin ensimmäisen kirjan ilmestymistä. Atkins kertoo siitä näin:

AMA (Amerikan lääkäriliitto) lähetti kaikille sanomalehdille, aikakauslehdille, teletoimistoille, radiolle ja televisiolle tiedotteen, jossa kirjaa ja ruokavaliota sanottiin ”epätieteelliseksi ja mahdollisesti terveydelle vaaralliseksi”.

En tiennyt asiasta mitään ennen kuin näin etusivun otsikot sanomalehdessä.

AMA oli päästänyt julkisuuteen 16-sivuisen raportin keskustelematta ruokavaliosta kertaakaan kanssani, pyytämättä koskaan saada nähdä potilaskertomuksia tai laboratoriotutkimuksia, tutkimatta koskaan ruokavalion potilaissa aikaansaamia tuloksia.” (Tri Atkinsin uudet dieetit, 1980)

Voidaan hyvällä syyllä kysyä kenen etuja tällainen jyrääminen palvelee. Media on nykymaailmassa mahtava voima, ja varsin usein se alistuu marionetiksi jonka lankoja ohjailee suuren rahan etu. Vaikka luulisin että vastaava kampanja ei internetin aikakaudella enää olisi mahdollinen. Yritystä kyllä on, kuten nyt taas nähtiin.

Kysymyksiä

Julkisiin hyökkäyksiin julkisuus on paras puolustus. Tässä valossa ei tunnu oikealta myöskään se, että Veronica Atkins ei suostunut ruumiinavaukseen. Itse pidän täysin mahdollisena että kohtalokkaan kaatumisen aiheutti jonkinlainen kohtaus. Se itse asiassa ensimmäisenä tuli mieleen uutisen kuultuani. Kaikenlainen salailu aiheuttaa tietysti epäilyksiä. Mutta väitteet että Atkinsin perinnönjatkajat harjoittaisivat salailua epäterveellisen ruokavalion puolustelemiseksi rahanahneuttaan ovat järjettömiä. Kyllä kansanterveydestä piittaamaton rahanahneus löytyy aivan muualta.

Mielestäni Atkinsin ruokavaliolla laihduttavien on kuitenkin hyvä muistaa että tämä ei varmasti ole mikään ravitsemuksen viimeinen sana. Pikemminkin se on alkusoittoa terveellisen elämäntavan etsinnässä. Tässäkin Atkins oli vain yksi ihminen. Hän oli kovan pommituksen ja suoranaisen ajojahdin kohteena, mikä osaltaan saattoi ajaa häntä yksipuolisuuteen. Todellisuudessa yksipuolisuuteen sortuu jokainen dieettikirjailija sen lisäksi että mieletön määrä suoranaista huuhaata julkaistaan joka vuosi – sellaista mihin Atkins ei koskaan sortunut.

Totuus löytyy tieteelliseen tutkimukseen ja ihmisten kokemuksiin perustuvassa avoimessa, monipuolisessa keskustelussa.

Linkkejä:


What Killed Dr. Atkins, and What Keeps the Issue Alive?
– New York Times, 11.2.04


B2day-blogissa
kerrotaan valokuvan kera Atkinsin ulkoisesta olemuksesta pari kuukautta ennen
kuolemaa. Kirjoittaja ihmettelee kovasti tietoja ylipainosta.

Toukokuussa 2003 (siis kuukausi Atkinsin kuoleman jälkeen ja vajaa vuosi ennen nykyistä hälyä)
julkaistussa New York Timesin artikkelissa kirjoittaja kertoo tavanneensa Atkinsin ”muutama kuukausi
sitten” radio-ohjelman teon yhteydessä. Hän kertoo että Atkins näytti hyväkuntoiselta ja hoikalta,
vaikkakin hieman väsyneeltä tiukan haastatteluaikataulun vuoksi.
Artikkeliin

Veronica Atkinsin lausunto Atkins Centerin sivuilla.

Näillä sivuilla: Miten Atkins 70-luvulla teilattiin?

Aikaisempaa lehdistöpolemiikkia, jossa epäillään että Atkinsin perinnön jatkajat olisivat salaa
hivuttamassa ruokavalioon muutoksia. Näihin tulossa kommenttia, samoin yleensä
puheisiin ”uudesta” ja ”vanhasta” Atkinsin ruokavaliosta:

Uncovering the Atkins diet secret – BBC
Going Beyond Beef – Newsweek, Walter C. Willet ja Patrick J. Skerrett


Eating Well: The Post-Atkins Low Carb Diet
– New York Times 21.1.2004

Make That Steak a Bit Smaller, Atkins Advises Today – New York Times, 18.1.2004
Atkins Centerin vastine New York Timesille

Vastaa