Hampurilainen roskaruoka

Olet mitä syöt – mutta ajatteletko itse?

 
”Olet mitä syöt” -ohjelmassa (6.1.07) esiteltiin roskaruokaa popsiva perhe, jossa äiti painoi 127 kiloa ja lapsetkin olivat reilusti ylipainoisia. Hyvä hyvä, sanottiin suoraan että roskaruoka tappaa. He söivät lihaa, leikkeleitä, hampurilaisia, ranskalaisia, chipsejä jne. Joka päivä ja hirveitä määriä. Oli suolisto tukossa ja B-vitamiinien puutetta, kipua, särkyä, turvotusta, väsymystä.

Mikä sitten oli ratkaisu? Kasvissyönti ja kaikki suola pois! (Kalaa kuitenkin sai syödä.)

Jos ajattelee roskaruuan suurkuluttajia, niin tyypillisesti he eivät ole ihmisiä joita kiinnostaisi tutustua oma-aloitteisesti ja perusteellisesti ravitsemusvalistukseen ja siitä käytävään keskusteluun. Jos TV:tä katsoo hajamielisenä, kuuntelee toisella korvalla, niin kuin usein tehdään, ohjelmasta jäi se mielikuva että nimenomaan kasvissyönti oli tässä ratkaisu – ja ainoa ratkaisu. Pois liha, hyi liha, ei lihaa – sitä toistettiin lukuisia kertoja.

Mutta mitä kaikkea EI sanottu – tai sanottiin niin ohimennen että vain hyvin tarkkaavainen TV:n katsoja tai ravitsemuskeskusteluun perehtynyt saattoi ne muistaa:

  • Kala oli sallittua. Se todettiin vain yhden kerran ohimenevästi, samalla kun tosiaan puhuttiin ”kasvissyönnistä” painokkaasti.
  • Yhden kerran varsin huomaamatta sanottiin, että perheen poika (mutta ei äiti eikä tytär?) tarvitsee proteiineja, joten hänen salaattilautaselleen lisättiin erilaisia papuja ja siemeniä.
  • Lihasta kyllä SANOTTIIN, että pahinta ovat leikkeleet ym. teolliset lihavalmisteet – sehän on totta. Niissä on lisäaineita ja varmaankin ne ovat myös huonommin sulavia. Mutta joka kerta (ja kuinka monta kertaa!) kun kuulutettiin sanomaa ”hyi liha”, ”paha liha”, ”ei lihaa”, kamera näytti tuoreita uuniin menossa olevia lihakimpaleita – eli terveellistä, ihmiselle luonnollista ruokaa. Kuvallinen viesti jäi jokaisen katsojan mieleen: se tuore liha, se oli sitä pahaa.
  • Ei sanottu, että täysin suolaton ruokavalio voi olla vaarallinen.

Missään vaiheessa ei korostettu sitä, että kasvissyönti vaatii erityistä tietoa ravitsemuksesta, jotta ruuasta saisi kaiken tarvitsemansa. Erityisongelmana on proteiini, D-vitamiini ja B-12 vitamiini. Missään vaiheessa ei varoitettu painokkaasti vehnäjauhoista, sokerista, yleensä liiasta tärkkelyksestä ja erityisesti yhdistelmästä rasva/tärkkelys, rasva/puhdistetut hiilarit.

Mitä jos nyt aivan tavallinen pulliainen ryhtyy tämän ohjelman perusteella tekemään ruokaremonttia? Mikäli tahdonvoimaa riittää, siirtyminen roskaruuasta kasviksiin varmasti tuntuu hienolta jonkin aikaa. Mutta jos maininta kalasta jäi huomaamatta, jos maininta proteiinista meni ohi korvien, niin tuloksena aivan varmasti on pahimmanlaatuin jojoilu: silkasta näläntunteesta ja verensokerin heilahteluista aiheutuvat repsahdukset jotka masentavat ja aiheuttavat uuden lihomisen, usein ennätyslukemiin. Jos kuitenkin pitäytyy kasvissyönnissä, voi ajautua pullaloukkuun. Jos lisäksi jättää kaiken suolan pois ja alkaa popsia esim. vihanneksia ja hedelmiä, voi edessä olla sairaalareissu.

Tosiasiassa juuri liha – paras proteiinin lähde – on laihduttajan paras ystävä, usein aivan välttämätön.

sitaattiAsioita, jotka ovat kiistanalaisia ei tunnusteta kiistanalaisiksi. Tämä sanoma jatkuu myös mainostauolla: kevyttä, ei rasvaa, ei kovaa pahaa rasvaa jne.

Tämä perhe voi kahden kuukauden jälkeen oikein hyvin. Tottakai, he olivat sitoutuneet ohjelmaan, ja heillä oli asiantuntijoiden laatima tasapainoinen ruokavalio jossa oli riittävästi kehon tarvitsemia ravintoaineita. Mutta sittenkin – ohjelmasta sai kuvan että kasvissyöntiä jatkettiin, liha oli ikuisesti pannassa. Mitenköhän perhe jaksaa kahden vuoden päästä? Ylipaino oli sitä luokkaa, että sen tiputtaminen todella on vähintään kahden vuoden projekti. Hirvittää ajatellakin.

Mutta pahinta tällaisissa ohjelmissa on se, että tarjotaan yhtä ainutta totuutta. Asioita, jotka ovat kiistanalaisia ei tunnusteta kiistanalaisiksi. Tämä sanoma jatkuu myös mainostauolla: kevyttä, ei rasvaa, ei kovaa pahaa rasvaa jne.

Ja vielä pahempaa on, kun se ”ainoa oikea totuus” on itse asiassa valhe. ”Lihasta saa liikaa pahaa kovaa rasvaa” – tämä sanottiin yksiselitteisesti. Väärin! Lihassa on suositusten mukainen rasvahappoprofiili, etenkin sianlihassa. Eniten kovaa rasvaa on kookosrasvassa, voissa ja juustoissa.

Kovaa rasvaa on periaatteessa kahdenlaista: luonnollista eläinrasvaa, ja teollisesti kasviöljyistä valmistettua kovaa rasvaa joka sisältää transrasvoja (esim. kasvirasvajäätelöissä ja leivontamargariineissa). Jälkimmäisen vahingollisuudesta vallitsee asiantuntijoiden keskuudessa varsin laaja yksimielisyys. Luonnollisen eläinrasvan terveellisyydestä/haitallisuudesta on kova kiista. Miksei tätä kerrota ihmisille?

sitaattiTodellinen mullistus ravitsemuksessa tapahtui n. 100 vuotta sitten teollisen vallankumouksen seurauksena, jolloin kuvaan tulivat puhdistettu sokeri, puhdistetut jauhot ja teollisesti valmistetut kasvirasvat, erityisesti margariini.

Edelleen: roskaruuan mukana tulee hirveät määrät piilorasvaa: paistinrasva tarttuu ranskalaisiin, leivitetyihin kana- ja kanahampurilaisiin, chipseihin jne, mutta kokolihapihviin ei. Yleensä ylimääräinen rasva tulee nautittua juuri viljan ja tärkkelyksen kanssa, joka ilman sitä ei maistu juurikaan miltään. Kun ne jäävät pois ruokavaliosta, rasvan määrä vakiintuu usein itsestään kohtuulliselle, luonnolliselle ja terveelliselle tasolle, sekä määrän että laadun suhteen.

Ja miten sitten ruuansulatus ja liha? Oman ja muiden kokemuksen perusteella voin sanoa että lihan sulamisessa ei ole minkäänlaisia ongelmia, jos sen kanssa nauttii kasviksia, mutta EI ainakaan vehnäjauhoja eikä mielellään edes täysjyväviljaa.

On olemassa alkuperäiskansoja jotka popsivat suuret määrät lihaa mutta eivät juurikaan syö viljaa – ja voivat mainiosti. Juuri haaskojen hyödyntäminen ja myöhemmin systemaattinen metsästys – ts. liharavinnon muuttuminen välttämättömyydeksi – erotti alunperin ihmisen muista kahdella jalalla kävelevistä ihmisapinoista. Olisi perin merkillistä jos juuri tuore liha olisi se suurin syntipukki ruokavalion aiheuttamissa ongelmissa, kun ihminen on nauttinut lihaa 2,5 milj. vuotta.

Todellinen mullistus ravitsemuksessa tapahtui n. 100 vuotta sitten teollisen vallankumouksen seurauksena, jolloin kuvaan tulivat puhdistettu sokeri, puhdistetut jauhot ja teollisesti valmistetut kasvirasvat, erityisesti margariini. Myös peruna – tärkkelyspommi – on varsin myöhäinen tulokas. Näitä kaikkea on roskaruuassa ylen määrin, ja se on ravintoa johon geeneillämme ei ole ollut mitään mahdollisuutta sopeutua näin lyhyessä ajassa.

Mitään tällaista ei näissä ohjelmissa vahingossakaan kerrota. Toisinajattelijoiden ääni ei tule kuuluviin ainakaan silloin kun ohjelma on suunnattu tavalliselle kansalle, juuri niille miljoonille jotka ovat roskaruokakoukussa. Mielenkiinto ei herää, jos tuputetaan vain yhtä totuutta, ja jos tuo yksi totuus on ensivaikutelmaltaan niin perin vastenmielinen: kasvissyönti! Mutta jokainen normaali ihminen kyllä innostuu havaitessaan että vaihtoehtoja on.

Esimerkiksi Atkinsin dieetti, joka parhaiten soveltuu juuri huomattavan ylipainoisille henkilöille jotka tykkäävät lihasta. Asia jonka saa sanoa pienemmille katsojamäärille suunnatuissa ”vakavissa keskusteluohjelmissa” ja sen tapaisissa julkaisuissa – mutta ei mainostauolla, ei ”tosi-TV:ssä”, ei propagandassa.

Miksei tällaista ohjelmaa tehdä niin, että yksi perhe ryhtyy kala-kasvissyöjiksi, toinen kokeilee Atkinsia (tai jotain muuta hiilihydraattitietoista ruokavaliota). Samalla sitten haastateltaisiin asiantuntijoita kummastakin leiristä.

Atkins kehottaa jokaisessa kirjassaan menemään ensimmäiseksi lääkäriin, ja yleensäkin ottamaan asioista selvää. Etenkin kun ruokavalion muutos on noin radikaali – roskaruuan suurkuluttajista kasvissyöjiksi – olisi syytä painottaa että omin päin näppituntumalta tällaiseen ei tule ryhtyä.

Myöskään Atkins ei sovi kaikille. Monet valittavat että liharuoka tympii ja väkisin joutuu sitä nielemään. Eräälle tällaiselle Atkins suositteli – kasvissyöntiä. Ja tämä potilas innostui siitä niin kovin että aikoi koko lopun ikäänsä syödä niin. Minkä Atkins ylpeänä ja iloisena raportoi kirjassaan. Milloinka ”ainoan totuuden edustajat” kykenisivät tällaiseen laajasieluisuuteen?

Tämä ohjelma – mainostaukoineen – oli mielestäni tosiasiassa leikittelyä ihmisten terveydellä. Positiivista oli vain roskaruuasta varoittelu. Mutta tällaisenaan se johtaa apua tarvitsevat ihmiset helposti ojasta allikkoon. Juuri ne ihmiset jotka haluavat yrittää. Mitä enemmän ”tahdonvoimaa”, sen pahemmin vikaan voi mennä.

Tahdonvoima tulisi suunnata siihen, että ihmiset oppisivat ajattelemaan itse. Eikä se ole mahdollista, jos ei asiantuntijoiden keskuudessa vallitsevia erimielisyyksiä avoimesti tunnusteta ja esitellä – jos ei toisinajattelijoille sallita puheenvuoroa kansanomaisissa, laajoille piireille suunnatuissa ohjelmissa.

Vastaa