Lowcarb - alakarppaus elämäntapana

Vanhat Lowcarb-sivut

 
Siirrän tänne juttuja vanhoilta Lowcarb-sivuiltani.

Vaikka tietoa on nyt paljon enemmän saatavilla kuin vuonna 2002 jolloin löysin karppauksen, niin joitakin asioita on syytä pitää esillä, koska niistä ei vieläkään juuri puhuta. On hyvä muistella mitä itsekukin on kiihkeimpien ravitsemusväittelyiden aikana tullut lausuneeksi. Edelleen se, miten Atkins aikanaan organisoidun ja systemaattisen kampanjan avulla Amerikoissa teilattiin, on syytä pitää esillä.

On paljon sivustoja joissa on karppaamiseen sekä vertaistukea että käytännön ohjeita, ruokareseptejä ynnä muuta. Päivitän linkkejä niihin. Nämä sivut keskittyvät enemmän väittelykulttuuriin ja kiistojen analyysiin – toivon mukaan asiallisessa ja rakentavassa hengessä.

Seuraavassa sivuston esittelyä vuodelta 2004.

Mihin Ravintovallankumous katosi?

Ravintovallankumous esiintyi aikaisemmin isolla ja huutomerkin kera aloitussivulla. Se on Atkinsin käyttämä termi, ja esiintyy lähes jokaisen hänen kirjansa otsikossa. Atkins tarkoittaa lähinnä sitä, että ihmiset oppisivat huomaamaan että asiantuntijatkin ovat erehtyväisiä – ja erimielisiä – ja alkaisivat siis ajatella itse.

Siinä mielessä ei ravintovallankumous ole minnekään kadonnut näiltä sivuilta. Mutta uusi ulkoasu, otsikointi ja sisältö vastaa paremmin omia tunnelmiani nyt kun sivujen julkaisemisesta on kohta kulunut vuosi.

Jokainen joka pienen ikänsä on kamppaillut ylikilojen kanssa, tietää että on elämys kun löytää ruokavalion joka toimii – hyvän olon, herkuttelun ja laihtumisen yhdistelmä on lähes liian hyvää ollakseen totta. Siitä siis innostuu. Terveysinhoisesta tulee kertaiskulla terveysfriikki.

Kun tuo ruokavalio sattuu olemaan kerettiläinen ja virallisen mediarummutuksen hampaissa, kyseinen vastakääntynyt terveysfriikki tietenkin innostuu väittelemään. Kovin väittely kenties kuitenkin käydään omia ennakkoluuloja ja pelkoja vastaan, koska varoitukset ”punainen liha aiheuttaa syöpää” ja ”tyydyttyneet eläinrasvat aiheuttavat sydäntauteja” ovat niin syvään juurtuneet ihmispoloisen mieliin.

Seuraavaksi löytyy internetistä hengenheimolaisia/kohtalotovereita. Keskustelu käy vilkkaana ja on helpottavaa huomata ettet ole yksin, vaikka lähipiirissä saatetaan katsoa hieman epäilevästi. Muutenkaan ei saarnaaminen tuttavapiirissä ole suositeltavaa, sillä ihmiset eivät mielellään kuuntele elämäntapojensa arvostelua. Siitä lienee syntynyt nimitys ”ruokanatsi”.

Mutta sanomisen tarve on kova, kun kerran on tullut tietoiseksi tällä(kin) alalla vallitsevasta virallisesta valheesta. Ravitsemus muuttuu kiinnostavaksi aivan muista syistä, ja kuka sitä nyt jaksaisikaan aina laihduttamisesta puhua laihduttamisen itsensä vuoksi.

Onneksi on internet.

Suunnilleen noin nämä sivut syntyivät – ja siihen suuntaan niitä on tarkoitus jatkossa kehittää. Kaikenlainen yhteistyö, vapaa ja vilkas väittely ja keskustelu on tervetullutta.

En ole asiantuntija. Kunnioitan asiantuntemusta. Mutta silloin kun näen asiantuntijoiden puhuvan aivan ristiin, joudun valitsemaan turvautumalla omaan järkeeni. Mitä tulee keskustelutyyliin, niin ravitsemuksen alalla vallitsee villi viidakko. Moittia voi sekä virallista tahoa että dieettiguruja. Suoranainen vääristely ei ole harvinaista, yksipuolisuus on lähes sääntö. Kiinnittämällä tällaisiin asioihin huomiota voi täysi maallikkokin muodostaa kantansa ja luottaa siihen, edellyttäen tietenkin että on herkkä kuuntelemaan vastakkaisia argumentteja ja korjaamaan käsityksiään silloin kun tarve vaatii.

Kuluneen vuoden aikana vähä- ja hyvähiilarinen vaihtoehto on lyönyt itsensä läpi. Puhe glykeemisestä indeksistä ja hiilareiden valikoinnista on jo aivan salonkikelpoista. Atkinsistakin kirjoitetaan aika ajoin aivan kuin ihmisestä. Mikä tahansa teilaaminen ei enää mene läpi. Virallinen taho joutuu tarkistamaan kantojaan, vaikkakin isot laivat kääntyvät hitaasti. Ja kyseessä on pikemminkin öljytankkeri kuin tavallinen rahtilaiva.

Viimeinen vedenjakaja kenties on suhtautuminen tyydyttyneisiin rasvoihin. Hyvin suuri osa kerettiläisistäkin on tässä kysymyksessä pikemminkin virallisen linjan kannalla. Kyllä se laiva tässäkin asiassa vielä kääntyy. Se on hyvä. Suomen kansa saa taas syödä voita ja kermaa – kunhan jättää chipsit, pastat ja vehnäpullat vähemmälle.

Tässä yhteydessä lääkäri Antti Heikkilä ansaitsee kiitosmaininnan. Hän on rohkeasti esiintynyt julkisuudessa Atkins-tyyppisen ruokavalion puolestapuhujana. Keskusteluissa on joskus esitetty epäilyksiä että Heikkilä ”vain rahastaa”. Mielestäni tuollainen näkemys on järjetön. Ihminen joka ryhtyy totuuden torveksi ja vaarantaa sillä uransa ja maineensa, tarvitseekin rahaa paljon enemmän kuin ne jees-miehet, jotka oman uran, aseman ja kasvojen säilyttämisen vuoksi joko vääristelevät tai vaikenevat tai eivät viitsi ottaa selvää tosiasioista joilla on kansanterveydelle mitä suurin merkitys. Heikkilän Hyvän olon keittokirja on ollut kauan myyntilistojen kärjessä. Siitä menestyksestä voi vain iloita.

Sivuja toimitetaan vapaa-ajalla, joten pyydän anteeksi etukäteen sitä että päivitykset tulevat silloin kun tulevat ja että kaikkea palautetta en aina heti ehdi huomioimaan.

Helsingissä 15.3.2004

Heli Santavuori