Legginsit ja muodin kummallisuus

Yhdessä vaiheessa elämää kaikilla alkoi olla kapealahkeisia housuja (myös miehillä) ja etenkin legginsejä eli trikoita (naisilla).

Kummastelin tätä pitkään. Minusta tämä on älyttömin muoti mitä aikoihin on ollut. Ihmisvartaloita on niin monenlaisia. Sääriä on vääriä ja suoria, hyvinmuodostuneita ja vähemmän hyvinmuodostuneita. Miksi ihmeessä ihmiset haluavat pukeutua noin paljastaviin asuihin?

Tanssijoilla tietysti trikoot näyttävät hienoilta. Tai niillä harvoilla joilla on täydellinen kroppa. Ja niitä ihailen täysillä tietysti.

Mutta yhtäkkiä kaikilla oli niitä.

Tämä alkoi tietysti siitä kun piti olla vartalonmyötäiset t-paidat ja muutkin puserot. Se jatkui jalkopäähän.

Sitten mietin että miksi ihmiset suostuvat tuohon?

Ja vähitellen tajusin (koska minä olin viimeinen), että näytän oudolta suoralahkeisissa housuissani. Tajusin että eivät ihmiset ole muodin orjia miten tahansa, vaan että alkaa silmään näyttää oudolta ne minun 80-luvun housuni. Niin, muoti on sitä, että silmä tottuu.

Silmä tottuu katsomaan vääriä sääriä, roikkuvia takamuksia tai paksuja sääriä tai olemattomia takamuksia. Kaikki on ihan OK yhtäkkiä.

Nyt minullakin on kapealahkeiset housut. Se johtuu siitä, että kirpputoreille muoti tulee vähän viiveellä. Löysin mukavat pöksyt ja niissä on nyt siis kapeat lahkeet.

Mutta pidän silti kiinni siitä, että haluan peittää vartaloni kohdat joista en pidä, ts. jotka eivät ole kreikkalaisen kuvapatsaan kaltaisia tai niin kuin tanssijoilla. Rakastan ihmisvartaloa näet hyvin paljon. Siis, ihannevartaloa.

Siksi toivoisin että 80-luvun muoti tulisi takaisin. Siihen asti peittelen kuitenkin itseäni sieltä sun täältä ja kuljen etupäässä mustissa.

Ehkä vika on minussa. Ehkä pitäisi hellittää vartaloihanteesta ja hyväksyä vain kaikki. En tiedä.

Tässä minäkin synttäreilläni kapealahkeisissa housuissa. Sarille kiitos kuvasta!

Jos minulla olisi väärät sääret, kulkisin ehkä pitkässä hameessa. Jos minulla olisi (niin kuin onkin) liian iso maha, mieluummin peittelen sitä kuin pukeudun makkarapaitaan joka paljastaa kaiken. Ja jos minulla olisi iso takamus, mutta timmi vyötärö, pukeutuisin ehkä mekkoon.

Yllättävää, että muodilla on noin suuri voima. Silmä vain tottuu. Sitten kaikilla pitää olla ”sellainen” puku. On luultavasti mahdotonta kuvitella maailmaa, missä jokaisella olisi jotenkin eri muodin mukainen asu?

Tämä on oikeastaan hämmästyttävän yllättävä havainto. Se, miten silmä tottuu.

Joka päivä kävellessäni kaupungilla katselen noita leggins-jalkoja ja huomaan että ihan kaikilla on sellaiset. Ihan joka ikisellä. Myös siis miehillä. Ehkä tuhannesta yhdellä on vielä vanhanaikaiset farkunlahkeet.

Todella merkillistä. Tarkoitan sitä että eivät ihmiset näköjään ole muodin orjia, vaan juuri sitä, miten silmä tottuu. Se on jotain syvempää kuin olla ”muodin orja”.

Minusta kuitenkin ihmisvartalo on niin kaunis, että haluan pitää kiinni ihanteesta. En taida olla kovin vartalopositiivinen.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.