Varpu Tavi Laihdu!

Laihdu! – Käytännönläheinen opas

Varpu Tavi:
LAIHDU – helposti, hyväntuulisesti, hiilihydraattitietoisesti

Vähä- tai hyvähiilihydraattista kirjallisuutta on ilmestynyt kiitettävän paljon suomen kielelläkin viime vuosina. Laihdu! -kirja täyttää kuitenkin selvän tarpeen.

Ensinnäkin, se on käytännöllinen, kansantajuinen opas joka menee suoraan asiaan. Toiseksi, se ei esittele mitään uutta, erityistä, kirjoittajan omalla nimellään tai jollain tuotemerkillä markkinoimaa ”dieettiä” jota suositellaan kaikkien noudatettavaksi. Helpotus, helpotus!

Kolmanneksi, Varpu Tavi osaa myös eläytyä ikuisen laihduttajan sielunelämään ja ravistella uudenlaiseen ajattelutapaan, joka on kaikkien elämäntapamuutosten edellytys. Sopivasti, ei liikaa.

Kirjan arvoa aloitusoppaana korostaa myös erittäin edullinen hinta.

sitaatti
Kyseessä ei ollut mikän ”tavidieetti”, en ole keksinyt mitään sellaista, jota ei jo jossakin yhteydessä aikaisemmin olisi esitetty. Ainoa poikkeus oli se ajatukseni, että jokaisen on etsittävä se itselleen, omaan terveydentilaansa ja elämäntapaansa sopivin ruokavalio.”

Varpu Tavi

Laihdu! esittelee hiilihydraattitietoisen laihduttamisen yleisperiaatteet, kehottaa itsenäiseen ajatteluun ja tarjoaa riittävässä määrin vaihtoehtoja. Tosiasiahan on, että olemme erilaisia, ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toisella.

Toisin sanoen: vihdoinkin kirja jota voi suositella ihmiselle, joka haluaa vain tietää ”miten se tehdään” ja antaa piupaut kaikille tieteellisille kiistoille. Jonkin verran lukijaa täytyy kuitenkin varustaa vasta-aineilla TV-mainosten kevyt-propagandaa samoin kuin keppoisten ja tietämättömien toimittajien otsikointeja ja uutisointia vastaan. Se on tehty tässä kirjassa mallikkaasti.

Laihdu! on lennokkaasti ja silti selkeästi kirjoitettu, innostava sortumatta ylilyönteihin. Plussaa on sekin että se on suomalainen kirja ja käsittelee suomalaisia ruoka-aineita.

Siinä on antia myös kauemmin karpanneille – yksittäisiä vinkkejä yksittäisistä ravintoaineista, ja tietenkin ihmisten omia tarinoita, joita ei varmaan koskaan kyllästy lukemaan.

Atkinsilla aloittaneena voisin vielä kiittää hyvästä Atkins-esittelystä. Se on parempi kuin Atkinsin omissa kirjoissa (hehkutus puuttuu). Ehkä vain kritiikkinä se, että tuohon aloitusvaiheen ”kaksi kupillista vihreää salaattia ja kupillinen parsakaalia” en ole koskaan uskonut. Mielestäni aloitusvaiheessa voi syödä vihreätä salaattia niin paljon kuin lystää. Juureksia voi ehkä vähän varoa. Enkä ole ikinä kuullutkaan että pitäisi juoda kofeiinitonta kahvia – onneksi, sillä se ei minulta olisi luonnistunut. Myöskään dieettilimuja en juo vaikka Varpun mukaan Atkins sallisi ne. Säästän päivittäisen makeutusaineannokseni jälkiruokaan (kermaa, rahkaa tms.). Juomaksi suosittelisin sitruunavettä. Se sopii hyvin lihapitoiseen ruokavalioon, elikkä pitää yllä happo-emästasapainoa.

Atkinsin kompastuskivi mielestäni on kysymys hiilihydraattien lisäämisestä. Jos pitää kiinni siitä että kaloreita ei pidä laskea, niin moni – etenkin keski-ikäinen tai keski-iän ohittanut ylipainoinen ja vähän liikkuva nainen – ei voi niitä paljoakaan lisätä ilman että laihtuminen pysähtyy. Tässä vaiheessa mielestäni myös atkinsia noudattavan on kiinnitettävä huomiota syödyn ruuan määrään – siis kaloreihin.

Hiilareiden laatua ja määrää voi tarkkailla/lisätä/kokeilla sitä silmällä pitäen, millaisella systeemillä ahmimishimot pysyvät hallinnassa. Tällöin ruokavalioon voi hyvin mahtua esim. muutama hedelmä päivässä, ja vihannesten lisäksi myös juureksia. Varsinkin hedelmien pois jättäminen ruokavaliosta kokonaan on mielestäni arveluttavaa – ikävä sivuvaikutus liiasta atkins-innostuksesta.

Vastaa