Kutri/Katrin haastattelu

| Kuvakaappaus Kutrin videolta (v. 2015) |

Seura-lehdessä nr 7/04 on Kutrin eli Katri Mannisen sympaattinen haastattelu, joka jokaisen ylikilojen kanssa kamppailevan tai tällaista kamppailua läheltä seuraavan on hyvä lukea.

Kutrista tuli nettijulkkis kun hän julkaisi laihdutussivustonsa ja niillä oman projektinsa ”Kutri kuntoon”. Samalla Kutri jakoi ohjeita muillekin. Sivustoilla käy edelleen vilkas keskustelu. Viikottaisia kävijöitä on 15.000 ja muutaman vuoden kokonaissaldo on yli puoli miljoonaa kävijää. Nyt hän on julkaissut myös kirjan yhdessä liikunta-alan asiantuntija Eija Holmalan ja ravitsemustutkija Patrik Borgin kanssa.

”Dieetillä olo” ja kilojen kanssa tuskailu mielletään usein huuhaa-puuhaksi joka kirvoittaa hymyn ja vitsailua. Todellisuudessa lihavuus ja siihen liittyvät syömähäiriöt ovat monelle koko elämää varjostava ongelma, kroonisen sairauden kaltainen tila niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ja tämä on kasvava trendi samalla kun lihavuus yleensäkin on todettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi joka tulee ajamaan terveydenhuollon kriisiin ellei käännettä saada aikaan.

Kutrin nettisivujen saama valtava suosio on eräs osoitus viranomaisten ja ammattiauttajien epäonnistumisesta lihavuusongelman ratkaisussa. Mutta mikä nimenomaan Kutrin systeemissä on suosion salaisuus?

Onko ratkaisu korvien välissä – vai aineenvaihdunnassa?

Seura-lehdessä Kutri kertoo oman tarinansa joka lienee monille tuttu: ahmimishäiriön ja kitudieettien vuorottelu, niihin liittyvä masennus, itseinho ja urhoollinen itsensä piiskaaminen.

”Saatoin syödä kerralla Pullavapitkon tai pari pannullista pannukakkua eikä se tuntunut vielä missään. Syöminen oli silmitöntä ahtamista eikä se loppunut ennen kuin syötävä oli lopussa – mikään muu ei sitä pysäyttänyt. Saaton suunnitella syömistä aamusta saakkaa, hankkia määrätietoisesti pullat ja jälkeenpäin pimittää todisteet syömisestäni”, Kutri kertoo Seura-lehdessä. Hän kertoi myös ajatelleensa, että koska hän ei kyennyt oksentamaan ahmimisrumban jälkeen, hän ei pitänyt itseään syömishäiriöisenä.

Jatkuva jojo-laihduttaminen ja kitudieetillä olo sai Kutrin tuskastumaan – Painonvartijoiden pistekuuri tuntui Seura-lehden mukaan Kutrista sellaiselta masokismilta että siitä puhuminen saa tuohtumaan vieläkin.

Hän kertoo elämänvaiheistaan, joissa kilojen kanssa kamppailu liittyy tiiviisti itsetunto-ongelmiin ja niiden ratkaisuun. Kutrin kohdalla nousu alkoi ammatin löytymisestä – hän on kirjailija ja monien suosittujen TV-sarjojen käsikirjoittaja.

Tällaiset kehitystarinat ovat kiehtovia ja mielenkiintoisia lukea, varsinkin kun Kutri kertoo kokemuksistaan tuoreesti ja avoimesti. Mutta kun niitä aletaan yleistää, joudutaan varsin nopeasti heikoille jäille. Ilman tieteellistä ja aatehistoriallista taustaa (ja silloinkin monesti) psykologisointi lässähtää helposti hyvää tarkoittaviksi mutta myös melko lailla tyhjänpäiväisiksi fraaseiksi.

En usko, että Kutrin suosion salaisuus on tässä. Mielestäni eniten laihduttajan itsetuntoa kohottaa tieto siitä, että vika nimenomaan ei ole ”korvien välissä” – eli omassa itsessä, epämääräisesti, tahdonvoiman yms. vuoksi – vaan väärissä laihdutussuosituksissa ja vääränlaisessa ravinnossa. Tieto niistä fyysisistä syistä jotka aiheuttavat ahmimiskierteitä on ensimmäinen asia joka auttaa itsetunto-ongelmaista laihduttajaa. Itsetunto-ongelmien muut syyt ovat varsin moninaisia, ihmiset ovat erilaisia ja elämäntilanteet ovat erilaisia, elämänarvot ja asenteet ovat erilaisia ja kaikella tällä on myös yhteiskunnallinen taustansa.

”Method Kutri”

Kutrin laihdutusmetodi pysyy ns. ”kaloriteorian” puitteissa. Tässä mielessä hän ei ole lainkaan kerettiläinen, päin vastoin. Nettisivuillaan hän käy antaumuksellista taistoa esim. vähähiilihydraattisia ruokavalioita vastaan – oikeastaan kaikkia muita paitsi omaansa, jos laihduttamisesta on kyse. Ravitsemussuositusten osalta hän kuitenkin noudattaa virallista linjaa.

Kutri neuvoo syömään riittävästi myös laihdutuksen aikana. ”Keskikokoinen laihduttaja ei saisi syödä alle 1600-1800 kaloria päivässä”, Kutri neuvoo. Muussa tapauksessa kulutus laskee, keho menee säästöliekille, ja laihtuakseen on aina vaan vähennettävä kaloreita. Ja kilot tulevat vauhdilla takaisin. Kerta kerralta pahenevat myös ahmimishimot.

Tämä on tärkeätä kansanvalistusta, koska kitudieetit ja järjetön laihduttaminen aiheuttavat itsessään hyvin paljon ongelmia. Erityisen arvokas on Kutrin ohje syödä riittävästi proteiinia – lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia ja vähärasvaisia maitotuotteita. (- Maitotuotteiden vähärasvaisuudesta voidaan olla eri mieltä, mutta hyvä noinkin.)

Kutri itse oli vain lievästi ylipainoinen, ja laihdutti kampanjansa aikana 7 kiloa varsin hidasta tahtia. Systeemi varmasti sopiikin sellaiselle jolla on lievästi ylipainoa ja erittäin pitkä pinna. Mutta 30-60 kiloa ylipainoa kantavalle sanoma on lohduton: jos laihtuu vaikkapa kilon kuukaudessa, niin yksi repsahdus voi mitätöidä kahden-kolmen kuukauden ponnistelut.

Myös kaloreiden laskeminen on melko hankalaa puuhaa, erityisesti kun marginaali on noin pieni. Jotta 1800 kaloria ei lipsahtaisi 2000:ksi, saa olla tarkkana. Sellainen lipsahdus voi jälleen sabotoida monen viikon tulokset.

Dieettien sota

Seura-lehden haastattelussa ei käsitellä lainkaan Kutrin kritiikkiä vähä- ja hyvähiilihydraattisia ruokavalioita kohtaan. Nettisivuilla se on vahvasti esillä. Olen Kutrin sivuja lukiessa monesti miettinyt mistä tämä ristiretki oikein johtuu. Kuten Kutri itsekin toteaa, käytännössä lopputulos on ainakin samansuuntainen: sokeri ja valkoiset jauhot eivät kuulu terveelliseen ravitsemukseen eivätkä laihduttajan ruokavalioon. Jos viljoja nauttii, niiden pitäisi olla kokojyväisiä. Ja toisaalta on syötävä riittävästi proteiinia. Rasvojen kohdallahan mielipiteet vaihtelevat myös eri low carb-gurujen kesken.

Miksi ei siis voi sallia menetelmien kirjoa, iloita ja kannustaa jos joku onnistuu ja on löytänyt juuri itselleen sopivan tavan saada jojo-kierre loppumaan, hallita painoaan ja sitä myötä myös kohentaa itsentuntoaan?

Eri ruokavalioiden vertailu on mielenkiintoista sekin. Ja sitä Kutri tekeekin kiitettävällä innolla. Hän on niitä harvoja virallisten terveyssuositusten kannattajia jotka ovat vaivautuneet argumentoimaan konkreettisesti esim. Atkinsia ja muita vähähiilarisia ruokavalioita vastaan. Näihin Kutrin kirjoituksiin tulossa kommentti näille sivuille kunhan ehtii. Kutri kykenee myös muuttamaan kantaansa avoimesti toisin kuin monet asiantuntijat, joiden elämänura ja omakuva on liian tiiviisti sidoksissa kauan sitten omaksuttuun linjaan. Ainakin toistaiseksi on näin – toivottavasti jatkossakin.

Onnea joka tapauksessa Kutrille ja kiitokset kansanvalistuksesta kaikkien kitudieetillä kituneiden puolesta.

Etusivu