Mikon ruokavalioremontti

Kevyttä elämää

| Mikon perjantai-annos: iso Cokis, jätskiä ja kaksi pussia chipsejä. Sekä tietysti kevytmaitoa. Kuva: HS |
 
 

Seuraavassa kevytelämän kuvausta Alakarppi-keskustelujen nimim. Karpaasilta:

En ymmärrä makroravinteista juuri hölkäsenpöläystä, mutta noudatan silti vähähiilarista ruokavaliota.

Yksi typerimmistä syistä olla kiinnostumatta karppaamisesta on se, että sekin loppujen lopuksi perustuu kalorivajeeseen. Mitäköhän ihmeen väliä sillä sitten on, vaikka näin onkin? Pitääkö sillä varjolla, että se onkin noin yksinkertaista, olla hankkimatta itselleen parempaa terveyttä. Eikö ATKINSSON täytäkkään ihmedieetin kriteerejä? Ilmeisesti ei, kun siinä pitää olla kitudieetin kaloreilla. Se on kyllä kamala hinta laihtumisesta. Onhan se suorastaan huijausta, kun ei voikaan olla osapäiväinen karppi. Nälätöntä kitudieettiä ei voi olla olemassa ja jos sellainen on, niin se on ehdottomasti poppakonsti, jolla ei ole mitään tekemistä oikean laihduttamisen kanssa.

Ehdottomasti jokaisen on syötävä keskimääräiset 8kg karamelliä vuodessa, ajettava pari ruokalusikallista sokeria kahvimukiinsa kuudesti päivässsä, silloin tällöin iltaisin huitaista mouruavaan mahaan jättipussi sipsiä ja huuhdottava ne alas kolalla, josta saa luonnon omaa sugarpoweria. Tuo kaikki on vaan keskimääräistä, sehän ei siis lihota, koska keskimäärin ihmiset eivät ole muodottomia möykkyjä. Päiväkahvilla voi sitten jo hiukan keventää ja vaihtaa munkin isoon korvapuustiin, raesokerilla kuorrutettuna.

Joka viikkoisissa kissanristiäisissä tulee keskimääräisen ihmisen maistaa jokaista seitsemää sorttia makeata juhlapöydästä, koska on juhla. Juhlassa tulee herkutella sillä vain arkena on keveiltävä.

Arkiruokailu pitää aloittaa tukevasti seuraavilla eineksillä: Pari suurleipomon vehnämöykkyä (useimmiten pussissa lukee sana kokovilja, rouhe, kuituinen yms.) siihen päälle naskalilla härskille tuoksahtavaa Keijua, tai jos laittaiskin enemmän kun on kevyttäkin. Päälle sokeriliemessä värittömäksi liotettuja kurkkuja suolankäytön vähentämiseksi ja tietenkin kevytleikkelettä ja kevyttä kumijuustoa. Kun tämä kuitupommi on sitten huuhdeltu alas tuopilla täysmehua, voidaan vielä syödä rasvaton tuontijugurtti. Näillä eväillä pääseekin jo aamupaskalle asti. Ripulin jälkeen kiitellään sitten kuituja ja otetaan välipalat messiin baanalle.

Tässä sitten sallittu juhlaherkku - mutta kuka sen siihen pystyy jättämään?

Tässä sitten sallittu juhlaherkku – mutta kuka sen siihen pystyy jättämään?

Nälkähän pysyikin kivasti pari tuntia poissa ja on aika kaivella laukusta eväitä. Banaania, yes…nopeaa energiaa. Työpaikan kahvitunnilla sitten vedetään porukassa reissumiestä alituisen kuituvajeen paikkaamiseksi. Jokaisella oma makunsa päällysteistä. ylivoimainen ykkönen on kevytlevite, hiukan nuhjaantunutta salaatinlehteä ja kevytleikkelettä, rasvaa alle 3%. Työpaikalla on hieno henki, kun porukalla on päätetty, että kahvimaito on rasvatonta. Sitä laitetaan kahviin sokerin kanssa nuukailematta.

Työpaikan henkilöstöruokalassa on lounas. Vaihtoehtojakin löytyy. On seitä valkokastikkeessa, jonka paistamisessa ei ole käytetty rasvaa, eikä suolaa. Kastike on kätevästi suurustettu tärkkelyssuurusteella, eikä siinäkään ole rasvaa. Tuohon ruokalajiin voi ottaa perunoita lisäksi ja tietenkin terveellinen porkkana-rusina-ananassalaatti. Naiset ja sivistyneemmät miehet valitsevat tämän kevytruoan. Toisena vaihtoehtona on gulassi, jossa on muutaman marinoidun lihasuikaleen ja jauhokastikkeen sekaan mätetty oikein kotimaisia maustekurkkuja ja hillosipuleita. Siihen voi ottaa em. salaatin ja riisiä. Tätä ei juuri kukaan viitsi ottaa. Junttiruokailijoille on makaronilaatikkoa. Valtaosa valitsee tämän kevyen perusaterian ja lorottelee ketsuppia omantuntonsa mukaan. Juomat ovat eri tiskissä leipien kanssa. Siellä on mehua, rasvatonta maitoa ja -piimää, vettä tietenkin, mutta yksi on yli muiden. Emäntä tekee juuri sopivan makeaa kotikaljaa. Ahnaimmat juovat ensimmäisen lasin jo tiskillä ja ottavat santsimukin pöytään. Kevyt-ihmiset valitsevat joko maidon tai veden. Näillä eväillä jaksaa taas.

Ennen kahvituntia on hyvää aikaa kaivella laukusta Tupla tai Mars. Vaikka ei nyt nälkä olisikaan, niin se tuo kivaa piristettä ankeaan arkeen. Ne nyt on niin pieniäkin, että voi huoletta syödä, kun oli niin kevyt tuo lounas.

Kahvitunnilla taas sokeroidaan kahvia ja otetaan se kevyt korvapuusti, ettei vaan liho ja päivitellään kuinka helposti ne kilot kertyykään, vaikka sauvakävellään työmatkojakin.

Päivä on taas töissä ohi ja palataan kaupan kautta kotiin. Väsyttää jo niin, että otetaan mehun, jugurtin, vehnämöykkyjen, aamupalajuuston ja kevytleikkeleen kanssa samaan koriin vielä tuollainen uutuuspatukka, jolla pääsee kotiin asti. Ja vielä yksi sukulaku. Kassalla noidutaan jotain sivistymätöntä itsensätappajaa, joka ostaa 2004 vuonna ison kennon munia. Varmasti on kolesterolit korkeella, vaikka ei päälle näykään. Hullu!

Kotona on hyvää aikaa ottaa pienet nokoset. Tunnin verran vaan ja siitä sitten torkkukytkimen avustuksella ylös tekemään ruokaa. Nälkä jo kivasti härnäilee, joten kattilat esiin. Ohimennen maistetaan se sukulaku ja jatketaan riisin keittämistä ja pannaan broiskunkoivet uuniin. Mausteita ei laiteta, kun ovat jo marinoidut ja kokemuksesta tiedetään, ettei maut mene nahkan läpi. Nahkaa ei saa syödä, kun se aiheuttaa varmuudella sydärin ja tukkii aivot. Salaattia pitää tietenkin tehdä. Mitäs löytyykään? Aha ananasmurskaa ainakin ja noita tosihyviä hunajamarinoituja herkkusieniä, tomaatti on must, mutta pakko kai laittaa maissia, kun tuota salaattia on noin vähän. No kyllä se menee, kun on tuota valmista kevytkastiketta. Se on sitten hyvää eikä onneksi hapanta, vaan sopivan makeaa, ilman lisäaineita tietty.

Navan vielä rutistessa lataillaan kahvit keittimeen ja sulatellaan pakkasesta mansikoita jälkkäriksi. Kinuskikastikkeen kanssa ne onkin hyviä. Kylläpä tulikin täysi olo. Illalla voi ottaa vielä vehnämöykyn valmiskaakaon kanssa, jos sattuu hiukoon. Loppuillan voikin kytätä töllöö ja päästellä ilmoille kuuluvia ilmalaivoja.

Vastaa