Kookospähkinä

Hyvän olon keittokirja 2

| KUVA: Eniten tyydyttynyttä rasvaa sisältävä kookosöljy on varsin terveellistä. Kuva: Wikipedia |

Antti Heikkilän uusi ”Hyvän olon keittokirja 2” ilmestyi toukokuussa. Kirjaa on ainakin alakarppipiireissä hartaasti jo odotettukin. Edellisen kirjan ilmestymisen jälkeen on alakarppaus – tai Heikkilän omaa termiä käyttääksemme, ravinteikas vähähiilihydraattinen ruokavalio – olennaisesti lyönyt itsensä läpi. Yhä useammat ihmiset ovat löytäneet tämän ruokavalion, innostuneet lähes välittömistä ja yllättävän positiivisista tuloksista. Näin ollen ei mitä tahansa soopaa ole siitä mahdollista enää julkisuudessa esittää.

Toisaalta on niin että ravitsemuksesta ei suinkaan tiedetä ”kaikkea”. Vaikka oikea ja toimiva yleisnäkemys olisi löytynytkin, on yksityiskohdissa vielä paljon kysymysmerkkejä ja hienosäätöä. Tämä piirre näkyy Heikkilän uudessa kirjassa selvästi: monissa asioissa mieli on muuttunut täysin sitten edellisen kirjan.

Tämän kirjaesittelyn 1. osassa käsitellään mielipidemanipulaatiota ja rasvakeskustelua. Toisessa osassa mm. maitotuotteista, lasten ravitsemuksesta, sekä yleisarviota kirjasta.

Virallinen vale – mainoskielellä ”spin”

Heikkilä selittää spin-käsitteen avulla ravitsemuksessa vallitsevaa mielipidemanipulaatiota. Englannin kielen sana spin tarkoittaa kusettamista, p:n puhumista, juoruamista. Mainos- ja PR-maailmassa sanaa käytetään kuvaamaan kaikkea sitä miten meitä manipuloidaan. Käsite on omalla tavallaan oivaltava. Se yhdistää mielipidemanipuloinnin harjoittajat ja uhrit: demagogia vetoaa aina ihmisten alhaisimpiin tunteisiin ja asennoitumisiin, ei sillä muuten olisi kaikupohjaa. Tämä on helppo havaita jos vaikkapa eksyy internetissä yleisiin laihdutuskeskusteluihin puolustamaan alakarppausta. Hyvin pian on ilkeäntuntuinen väittely käynnissä, jossa ei kaihdeta leimaamista, vääristelyjä, ennakkoluuloihin tukeutumista jne. Spinin hallitsevat siis myös maallikot, eivät yksin häikäilemättömät PR-ihmiset ja muut suuren rahan juoksupojat.

Toisaalta spinin käsite on – mainosmaailmalle tyypilliseen tapaan – hyvin epämääräinen. Sillä voidaan kuvata lähes kaikkea mikä keskustelukulttuurissa tai informaatiotulvassa on väärää, mutta se ei anna avaimia viestien analysointiin, asiallisen erottamiseen asiattomasta. Sen avulla ei ole mahdollista ymmärtää ilmiön syitä juuri muuten kuin pintaa raapaisten.

Kun kyseessä on ravitsemus ja lääketiede, voidaan vedota myös perinteisiin tieteelliselle tutkimukselle ja siitä käydylle väittelylle asetettuihin kriteereihin. Yhteiskuntatieteistä on yhtä lailla tuttuja lähdekritiikki ja sivistyneen, asiallisen keskustelukulttuurin periaatteet. Aatehistoria antaa runsain määrin esimerkkejä siitä miten virallinen valhe elää ”spinin” avulla ja miten tärkeät, uudet ja käänteentekevät oivallukset usein ovat pienen vähemmistön mielipiteitä ja miten tuo pieni vähemmistö säännönmukaisesti joutuu vähättelyn, vääristelyn ja joskus myös suoranaisen mielipidevainon kohteeksi.

Tällä varauksella sanottuna spin-luku Heikkilän kirjassa toki on painavaa ja mielenkiintoista luettavaa, erityisesti sen sisältämien konkreettisten esimerkkien vuoksi. Mieltä lämmittää myös kannanotto Atkinsia vastaan kohdistuneeseen mielipidemanipulaatioon, jonka Heikkilä muutamin yksinkertaisin sanoin ja argumentein kumoaa.

Rasvasota – toinen erä

Viralliset ravitsemussuositukset muuttuvat pikkuhiljaa, kun uutta tutkimustietoa tulee. Kukaan – sen enempää oppositio kuin vallassaolijat – ei myönnä että oma peruslinja olisi muuttunut. Mutta miten on? Viime vuosikymmenet on kaikki paha liitetty rasvaan, erittelemättä. Kun sitten löydettiin omega 3/6-rasvahapot – eli ns. välttämättömät rasvahapot, alkoi valistukseen tihkua tietoa siitä että rasva on kuitenkin ihmiselle välttämätöntä ravintoa ja jonkin verran sitä olisi saatava.

Mutta ilmeisesti on jouduttu ojasta allikkoon. Rasvat jaotellaan ”koviin, pahoihin” ja ”pehmeisiin, hyviin”. Näin aivan sananmukaisesti kirjoittaa esim. Hengitysliiton lehti (Hyvä hengitys, nr 3/2004), jossa haastatellaan aiheesta professori Antti Aroa, etabloitunutta virallisen totuuden edustajaa.

Alakarppaus lähtee siitä että tärkein jaottelu rasvoissa on luonnollinen vai teollisesti manipuloitu. Tämä on myös Heikkilän lähtökohta ollut johdonmukaisesti joka kirjassa. Vahingollisinta rasvaa on valmisruokateollisuuden käyttämä kovetettu kasvisrasva (transrasvat) joista Antti Arokin varoittaa, mutta myös kuumentamalla valmistetut halvat kasviöljyt. Ne hapettuvat elimistössä, lisäävät vapaita radikaaleja ja syövät antioksidantteja. Niistä Antti Aro EI varoita, päinvastoin. Nehän ovat juuri niitä ”pehmeitä, hyviä” rasvoja uuden yleisön tajuntaan iskostettavan iskulauseen mukaisesti. Joten rasvasota ei suinkaan ole laantunut, vaan uusi erä on odotettavissa:

Heikkilä nimittäin varoittaa nyt myös monityydyttämättömistä kasvisrasvoista ylipäätänsä – ja perustaa tietonsa lähinnä amerikkalaisissa asiantuntijapiireissä käytyyn keskusteluun ja tutkimustuloksiin. Ainoat turvalliset kasvisrasvat Heikkilän mukaan ovat oliiviöljy (yksityydyttämätön) ja kookosöljy (tyydytetty). Esim. kylmäpuristettu rypsiöljy, jota Heikkilä aikaisemmissa kirjoissaan voimakkaasti suosittelee, on nyt pannassa. Heikkilä kehottaa välttämään alfalinolihappoa sisältäviä kasvisrasvoja, joita yleensä on käytetty korvaamaan ravinnosta puuttuva omega-3, kunnes tietoa tulee lisää. Nykytiedon perusteella nämä rasvat vaikuttavat haitallisesti immuunijärjestelmään ja altistavat elimistön kaikille mahdollisille sairauksille, erityisesti syövälle, samoin ylipäätänsä ennenaikaiselle vanhenemiselle.

Toinen syy on havainto, että monet ihmiset eivät kykene valmistamaan kasvisrasvojen sisältämästä esiasteesta (alfalinolihaposta) DHA:ta tai EPA:a. Valmiina niitä saa ainoastaan kalarasvoista, minkä vuoksi kalan syönti ja/tai lisäravinteena käytetty kala- tai kalanmaksaöljy on must. Näitä uusia tietoja referoidaan myös MDD-sivustojen uudessa artikkelissa. Internetsivustoja ylläpitävä lääkäri Stephen Byrnes kirjoittaa, että ihmiset, joilla on pohjoinen geeniperimä, ovat perinnöllisesti kykenemättömiä käyttämään kasvisrasvojen omega-3:a hyväkseen. – Kts. linkit oikealla.

Pehmeätä rasvaa on kuitenkin myös lihassa. Sianlihassa on huomattavan paljon yksityydyttämätöntä rasvaa, naudanlihassa taas monityydyttämätöntä. Heikkilän mukaan lihasta saakin riittävän määrän jälkimmäistä. Sen pitäisi olla turvallista – mutta perustelutkin olisi hauska kuulla.

Tähän liittyen Heikkilä kirjoittaa myös, että kalan omega-3 rasvat tuhoutuvat herkästi paistettaessa, minkä vuoksi kala pitäisi valmistaa höyrystämällä. Masentava tieto, ajattelin, kunnes kokeilin. Höyrystetyt silakat voisulan kera oli aivan passeli tuttavuus. Myös omegamunat, joita Heikkilä aikaisemmin on voimakkaasti suositellut, ovat nyt epäilyttäviä: ravinteet siirtyvät kananmunaan sellaisenaan, jolloin myös omegamunat sisältävät alfalinolihappoa valmiin DHA:n tai EPA:n sijasta. Toistaiseksi suositellaan siis luomumunia.

Kookosöljyn ylistys

Uutena asiana kirjassa on paljon tietoa koosrasvoista ja niiden hyvistä ominaisuuksista. Kookosrasva on Heikkilän mukaan ruuanlaitossa ainoa turvallinen rasva. Harmin paikka, koska perinteisen luonnonmukaisesti valmistettua kookosöljyä ei ilmeisesti saa muuten kuin ulkomailta tilaamalla – ellei sitten jostain etnisestä ruokakaupasta löydy. Suomessa myytävän kookosrasvan ominaisuuksia Heikkilä ei tiedä. Tämä onkin ainoa notkahdus Heikkilän luomu-lähiympäristö-ajattelusta. Kookosöljy on tropiikin tuote. Eihän sentään niin voi olla että kaikki läheltä saatavat rasvat olisivat ruuanlaitossa (kuumennettaessa siis) kyseenalaisia. Veikkaisin että sianihra olisi lähinnä ihanteellista ja sitähän on paistinrasvana perinteisesti käytettykin.

Kookosrasvan hyvät ominaisuudet kuitenkin ovat kiinnostavia. Tiedoksi niille jotka haluavat tutustua aiheeseen lähemmin: osoitteesta Coconut-info.com voi paitsi tilata oman kanisterin perinteiseen filippiiniläiseen tapaan valmistettua öljyä, myös seurata keskustelua johon osallistuu mm. kansainvälisesti arvostettu ravitsemustutkija Mary Enig.

HUOM! Ylläoleva on vain maallikon lyhyttä ja pakostakin yksinkertaistettua referaattia. Kirjassa on asiat perusteltu paljon yksityiskohtaisemmin ja mielenkiintoisemmin. Suosittelen lämpimästi alkuperäisen tekstin lukemista! Mikäli ei raski tai kykene kirjaa itselleen hankkimaan, sitä saa kyllä pienellä kärsivällisyydellä kirjastosta tilaamalla.

Kirjaesittelyn toinen osa.

Vastaa