Suklaa

Globalisoituva sokeri ja siitä keskustelu

Sunnuntain Hesari (11.1.04) kiinnitti näyttävästi huomiota lihavuusepidemiaan yhteiskunnallisena ja globaalina ongelmana. Muuten hyvä juttu päättyi ikävään lopputölväisyyn.

Artikkelissa haastateltu dosentti Pertti Mustajoki toteaa:

Eivät asiantuntijat ole erimielisiä. Amatöörit ovat erimielisiä. Ravinto- ja ruokavalioharrastelijat kinastelevat keskenään siitä, lihottavatko uuniperunat ja laihduttaako lihan syöminen.

Ammattilaisten viesti on sama kuin ennenkin”, toteaa Hesari. ”Vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa.

Yo. lausunnossa Mustajoki leimaa ”kinasteleviksi ravinto- ja ruokavalioharrastelijoiksi” erittäin suuren ja arvovaltaisen joukon ravitsemustieteilijöitä, lääkäreitä, monitieteellisiä tutkimusryhmiä ja muita alan ammattilaisia ympäri maailmaa, jotka ovat asettaneet kyseenlaiseksi yleiset ravintosuositukset, erityisesti ns. kaloriteorian. Mustajoki puolestaan on perustanut koko uransa painonhallinnan asiantuntijana juuri kaloriteoriaan.

Lausunto on myös kunnianloukkaus esim. suomalaista lääkäri Antti Heikkilää kohtaan, joka on julkisuudessa esiintynyt vähähiilihydraattisen, sokerittoman ruokavalion puolesta ja hoitanut sillä hyvin tuloksin omia potilaitaan.

Kirurgi, lääkintäupseeri ja tutkimusjohtaja T.L. Cleave teki tärkeän havainnon: kun länsimainen ruokavalio levittäytyy johonkin kulttuuriin, kuluu yleensä noin 20 vuotta, minkä jälkeen kyseisessä kulttuurissa ennen lähes tuntemattomat länsimaiset ns. elintasosairaudet alkavat levitä epidemian lailla – erityisesti diabetes ja sydäntaudit. Hän julkaisi v. 1974 aiheesta kirjan ”The Saccharine desease”, tarkoittaen teollisesti puhdistettujen hiilihydraattien aiheuttamia terveysongelmia.

Tätä ”Cleaven sääntöä” ovat muistaneet esim. tri Atkins kirjoissaan, samoin tohtori Hayn kasvispitoista ruokavaliota popularisoineet kirjoittajat. Sääntö on pätenyt poikkeuksetta. Muutos on yleensä niin dramaattinen että se ei ole selitettävissä liikunnan puutteella.

Globalisoituvassa maailmassa Cleaven sääntö toteutuu ennennäkemättömissä mittasuhteissa, mistä Hesarin jutussa esitetyt luvutkin todistavat. Jos Suomen terveydenhuollon resurssit uhkaavat loppua esim. diabeteksen leviämisen vuoksi, niin paljon pahempi on tilanne kolmannen maailman maissa. Siellä terveydenhuolto ei ole valmistautunut elämäntapasairauksien räjähdysmäiseen yleistymiseen. Samanaikaisesti joudutaan edelleen kamppailemaan aliravitsemuksen ja nälkäongelmien kanssa.

Teollisesti puhdistettu sokeri ja muut hiilihydraatit (esim. venhäjauhot, valkoinen riisi, pasta jne.) ovat suurin ja dramaattisin yksittäinen mullistus mitä ravitsemuksen historiassa on koskaan tapahtunut. Sokerin kulutus on viimeisen sadan vuoden aikana kasvanut räjähdysmäisesti, eikä ihmisen elimistö ole rakennettu käsittelemään sitä. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä että teollisesti puhdistettu sokeri aiheuttaa riippuvuutta, ja on siis paitsi myrkky, myös huume.

Sokeria on myös tärkkelys, ja esim. McDonaldsin myydyin tuote on ranskalaiset perunat, joiden paistamiseen käytetään teollista kasvisrasvaseosta. Se sisältää terveydelle haitallisia transrasvoja. Yhdistelmä on (hitaasti) tappava, kun tämä ateria yleensä vielä huuhdotaan alas sokepitoisten virvoitusjuomien kanssa. Näin ollen Mustajoen käyttämä termi cocakolonisaatio on aivan paikallaan.

”Perunakeskustelua” tämä ei ole. Kyse on siitä, halutaanko sokerin ja muiden puhdistettujen hiilihydraattien terveyshaitat tiedostaa kaikessa laajuudessaan ja vakavuudessaan, ja halutaanko menneet virheet tunnustaa – esim. yksipuolinen kaloriteoriaan tukeutuminen ja rasvasta varoittelu.

Suotavaa olisi, että Hesari seuraavalla kerralla haastattelisi myös eri mieltä olevaa alan asiantuntijaa, eikä vain sellaista asiantuntijaa, jonka mielestä eri mieltä olevat asiantuntijat ovat harrastelijoita.