Olen nyt opetellut tekemään wordpress-sivuja, niin minua hämmästyttää että on niin vaikea löytää teemaa jossa olisi lukemiseen soveltuva palstanleveys, rivinväli ja kappaleen väli. Kirjapainoaikana kukaan ei tekisi sellaista virhettä että esim. julkaisisi lehden, jossa teksti menisi laidasta laitaan koko sivun leveydeltä. Ja olisi vielä aivan pientä, ja sen lisäksi harmaata. Joku joka suunnittelee näitä, ei varmaankaan ajattele, että mikään teksti olisi lukemista varten, vaan kenties osa ”taideteosta”.
Sellaisia – mielestäni kauniita mutta lukukelvottomia – ulkoasupohjia on netti täynnä.
Mutta jos katsoo mitä tahansa hyvää maailman lehteä, kuten BBC tai New York Times netistä, niin siellä on tuo ymmärretty. Siellä on kapea palsta ja lukemiseen soveltuvat kirjasimet ja kappaleenvälit. Mutta on monia missä ei. (Kuten osittain tämä omanikin toistaiseksi. Kyllä, laitan tähän paremmat kappaleenvälit ja löydän sen CSS-koodin millä muutan blockquoten)
Jos puhutaan somesta, niin mielestäni Facebook on aivan parhaita tuossa, vaikka siinä onkin pieni präntti, ja FB-päivityksissä ei ole huomioitu kappalejakoja, eikä siihen voi laittaa lihavointeja ja kursivointeja, niin kuitenkin yleisilmeenä FB-etusivu on aika hyvin luettava. Väritys on harmoninen (sinivalkoinen, muuten!) ja se miten sivu on palstoitettu, ei ole häiritsevää, siitä huolimatta että siihen mahtuu paljon tavaraa.
En tiedä häiritseekö se ketään muuta, mutta minua häiritsee tavattomasti puolinaiset kappaleenvälit. Jos kerran ei ole sisäänottoa uuden kappaleen edessä, niin kappaleen väli pitäisi olla kokonainen rivinväli. Samaten välit otsikoiden ja leipätekstin välissä. Grrr! (Luet parhaillaan juuri sellaista palstaa.)
Ja mikä kaikkein kauheinta on lähes jokaisessa WordPress-teemassa, on se blockquote, eli sitaatti. Ne ovat aina toinen toistaan rumempia, en voi käsittää miksi. Miksi ei voi olla joku normaali sisäänotto ennen kaikkea. Ja sitten käyttäjä saisi valita haluaisiko hän siihen jotain kauheuksia.
Siis helposti laitettava normaali sisäänotto, ettei tarvitsisi etsiä erillisiä koodeja sitä varten. Tästä en pidä!
Toimittaja minussa katsoo myös ulkoasua. Kuvan ja tekstin yhdistäminen, sekä sen jäsentäminen niin että se on vastaanottajalle selkeätä, on erikoisalaani.
Olen tehnyt pitkän uran kirjapainoissa, pienlehtien taitossa ja toimittamisessa sekä sitten mainostoimistossa ja omana freelancerina. Tämä koskee siis kaikki painotuotteiden suunnittelua.
Joskus minusta tuntuu, että web designia tekevät kokonaan toiset ihmiset, eivät ne, jotka tekivät painotuotteita. Tai sitten ehkä web designia alkoivat tehdä ihmiset, jotka eivät enää olleet tiiviisti toimituksellisessa kurissa.
Juuri kun lehtien taitto alkoi olla todella ammattimaista, tuli netti, jossa nyt taas opiskellaan että miten tehdä sisältö hyvin luettavaksi ihmisille.
Siten on joku sellainen juttu. Minulla on ystävä, joka kadulla kulkiessaan katsoo ihmisiä, heidän kävelytyylejään ja olemustaan ja ilmeitään. Sanoin hänelle: minä katson mainoskylttejä ja mitä tekstityyppejä niissä on käytetty. Hän oli aivan hämmästyksissään tuosta. Tosin minäkin katson ihmisten kävelytyylejä – jos ehdin, tarkasteltuani kaikki tekstityypit.
Tässä oli tämänkertainen vuodatukseni.
Alla joitakin aikoinaan tekemiäni painotuotteita. Tukholman Djurgårdenin nappulaliigalle tekemäni lehti on vieläkin suosikkini. Toinen on SitVas (Sitoutumaton vasemmisto) lehti. Kolmas on Unskilan baarin (Mäntyluoto) karaokemainos.
Artikkelikuvana on tekemäni postikortti ”Suuri seikkailu kutsuu”. Näistä kaikista on valitettavasti jäljellä vain aikojen alun pikkukuvat.