Tanssi ja liikunta

Kanta-askel vai päkiäaskel – miten nyt oikein pitäisi kävellä?

Kanta-askel vai päkiäaskel – miten nyt oikein pitäisi kävellä?

Ilta-Sanomissa esiteltiin Youtube-video, jossa keskiajan tutkija Roland Warzecha esittelee varhaisemman keskiajan ihmisten tapaa kävellä. Kävely oli päkiä edellä kävelyä, väittää hän, mikä johtuisi jalkineista. Ne olivat nahkasukkia, joissa ei ollut sen kummempaa pohjaa eikä korkoa.

Warzecha nostaa esiin tärkeän kysymyksen – kävelyssä on paljon pohtimista! Mutta hän ei kerro onko hän keskustellut asiasta kenenkään liikunnan, tanssin, anatomian tai antropologian tutkijan kanssa, tai verrannut havaintojaan vaikkapa alkuperäiskansojen kävelytyyleihin.

Lisäksi se, miten hän itse esittää kanta-askelta ja toisaalta päkiä-ensin kävelyä on kömpelöä, tökeröä ja harhaanjohtavaa. Olisi ehkä pitänyt hakea paikalle joku qingongmestari tai balettiopettaja näyttämään mallia.

Seuraavassa kriittisiä kommentteja tähän mielenkiintoiseen videoon:

Mikä on ihmisen luonnollinen tapa kävellä?

Warzecha väittää, että päkiä-edellä on ”ihmisen luonnollinen tapa kävellä”, ja että siitä olisi luovuttu nykyaikaisten jalkineiden vuoksi.

En menisi kovin varmasti sanomaan mikä on ”luonnollista”, mikä ei. Esim. James Webber Arizonan yliopistosta on tutkinut ihmisen (ja ihmisen kaksijalkaisten edeltäjien) tapaa kävellä ja selittää, miksi juuri kantakävely on ihmiselle ominaista, mutta ei esim. koirille ja kissoille, joiden kantapää ei ole laskeutunut niin kuin ihmisellä ja jotka sen vuoksi itse asiassa sipsuttelevat varpaillaan.

Kuvassa näkyy ihmisen jalan ”virtuaalinen jatke”, jonka kanta-askel mahdollistaa.

Webberin mukaan tehokas kävely edellyttää mahdollisimman pitkiä sääriä. Kantapään laskeutuminen maan tasalle näytti lyhentävän ihmisen säärtä, mutta näin ei olekaan, sillä kun jalkapohja rullaa maassa kantapäästä varpaaseen, sääri muodostaa ylösalaisin käännetyn heilurin, jonka päätepiste ulottuu maan alle ja muodostaa sääreen ylimääräistä, ”virtuaalista” pituutta.

KUVA: Wikimedia Commons

Kanta-askel ei tarkoita töksähtävää tömistelyä. Se ei tapahdu niin, että kanta isketään maahan lujaa piikkisuoralla jalalla, kuten Warzecha videolla väittää – ja näyttää.

Se on nimenomaan rullaavaa kävelyä, jossa painon ollessa toisella jalalla paino siirtyy läpi koko jalkapohjan, kantapäästä varpaisiin, ja antaa näin vauhtia seuraavalle askelelle. – Mikä myös hieroo jalkapohjaa samalla. Se on luonnollinen tapa kävellä silloin kun maaperä on tasainen.

Oheinen kuva on hyvä esimerkki siitä miten kanta-askel auttaa rullaamaan eteenpäin. Jos sen sijaan laitat (suhteellisen suorin jaloin) päkiän edelle, huomaat että jalka jää siihen ja tarvitaan ylimääräinen ponnistus seuraavan askelen ottamista varten.

Jalkahoitajien kävelymallit

Kirjassa Terveet jalat (Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen) puolestaan sanotaan, että kantakävely on tyypillistä kenkiä käyttäville kulttuureille ja että paljasjalkakulttuureissa kävellään ”jalkapohja alustalla tai päkiäkävelyä”. Tämä on jonkin verran ristiriidassa James Webberin teorian kanssa. Yo. artikkelissa tosin esitetään vain yksi jalanjälki 3,5 miljoonan vuoden takaa todisteena siitä että juuri kanta-askel on ihmisen luonnollinen tapa liikkua, eikä siinä ole referoitu tutkimuksia luonnonkansojen askeltamisesta.

Terveet jalat -kirjan mukaan tutkimuksissa on todettu, että paljain jaloin käveleminen ja juokseminen kuormittavat vähiten lonkkaa. Pehmeät korot, pohjat tai pohjalliset eivät itsessään vähennä kuormitusta, mutta tasainen vauhti ja kevyt kantaisku kylläkin.

Jalkapohja alustalla -kävely tai päkiäkävely

… mahdollistaa jalkaterän leviämisen ja jalkapohjan laajan tukipinnan alustaa vasten. Jalkapohjan ihotuntoelimet aktivoituvat tällöin tehokkaasti. Ihotunnon kehittyessä kävelyalustojen aistiminen helpottuu, ja alaraajan ja jalkaterien asentojen sekä liikkeiden aistiminen ja korjaaminen on mahdollista. Paljain jaloin liikkuvilla ei juurikaan esiinny esimerkiksi nilkan nyrjähtelyjä.

Bagua, hiipivä askel ja baletti

Jokainen käsittää, että hiipiessä kävellään eri tavalla. Vaikkapa siis silloin kun alkuihmiset ovat metsällä ja vaanivat saalista. Samaten vaikeassa maastossa muutenkin. Käynti on hiljaista ja jalkapohjalla tunnustellaan maastoa ennen kuin sille astutaan.

Näin tehdään esim. varhaisimmassa kiinalaisessa taistelulajissa nimeltä Bagua. Jalkapohja ottaa maahan kokonaisena ja rentona – tarkalleen ottaen, ei päkiä edellä vaan koko jalkapohja. Polvet ovat aina hieman koukussa ja koko kävelyn ajan pysytään samalla tasolla, ei siis hypitä ylös-alas. Mitä nopeampi ja pidempi askel, sen syvemmällä alhaalla mennään. – Toki Baguassa käytetään myös kanta-askelta.

Seuraavalla videolla näkyy että Baguassa askeltaminen on tarkkaa puuhaa. Alussa on paljon selitystä, askelen näyttäminen alkaa suunnilleen kohdassa 2 min 10 sek. (Todellisten mestareiden taidonnäytteitä löytyy paljon youtubesta, mikäli aihe kiinnostaa.)

Hyvin luultavaa on, että bagua-askel on saanut alkunsa juuri ihmissuvun syntyhistorian alkuhämäristä. Tarpeesta hiipiä, tunnustella maastoa – ja, tarpeesta olla milloin tahansa valmis kääntymään, hyppäämään tai potkaisemaan. Se kuitenkin edellyttää että polvet ovat koukussa. Jos samaa tekee kokonaan suorin polvin (kuten Warzecha videollaan tekee), ei tasapaino pysy, eikä sellaisessa kävelyssä ole mitään ”luonnollista”.

Baletissa ei käytetä kanta-askelta. Tanssijan koko sääri on varpaita myöten ojennettu, minkä vuoksi jalka ottaa maahan varpaat edellä. Olennaista tässäkin on rullaus: varpaat, päkiä, keskijalka, kantapää, jota useimmiten seuraa plié, eli polven koukistus. Mikäli kävellään suorin polvin, se tapahtuu useimmiten puolivarpailla.

Plié, polvien koukistus on myös tanssitekniikassa aivan olennainen asia, jotta nopeat suunnan- ja painonvaihdot, korkeat hypyt (ja alastulot!) tai varpaille nousu olisi mahdollista. Sellaista kävelyä mitä Warzecha videollaan esittelee, en oikeastaan muista nähneeni missään liikuntatraditiossa.

Onko videolla kuvattu tapa kävellä edullista jalkojen lihaksistolle?

Warzecha kertoo että hänen pohjelihaksensa ovat kasvaneet tähän tapaan kävellessä. Varmaankin, mutta epäilen kuinka hyväksi se on ollut. Jos päkiä-edellä kävelyyn ei liity plié, eli polvien koukistaminen, se ei edistä alaraajojen lihastasapainoa. Tapahtuu itse asiassa sama vahinko kuin korkokengillä kävellessä: akillesjänteet ja pohjelihakset eivät veny. Paksut pohkeet ei ole mikään tavoiteltava asia. Sen sijaan jalkojen ja säärien lihastasapaino on aivan olennaista joustavalle ja rennolle kävelylle, itse asiassa koko ryhdille.

Onko videolla kuvattu tapa kävellä edullista ryhdille?

Videolla väitetään, että päkiä edellä kävellessä ei voi kulkea huonoryhtisenä. Ei pidä paikkaansa! Etukeno ei onnistu, se on totta, mutta on toinenkin ryhtivirhe, jossa lantio työntyy eteen, painopiste taakse ja yläselkä köyristyy eteenpäin tällaisen hökötyksen varassa.

Eikä sekään pidä paikkaansa, että kanta-askel olisi syynä nykyihmisten huonoon ryhtiin. Mielestäni syypäitä ovat tuoli, auto, televisio ja tietokone – ”nörttiniska” uusimpana riesana. Toki jalkineilla ja asfalttiteillä on oma vaikutuksensa. Mutta kanta-askelella itsellään ei.

Hovitanssit

Ludvig XIV esiintyi innokkaasti baleteissa.

Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa sipsuttelu päkiä edellä oli muotia Euroopan hoveissa. Sitä tekivät niin miehet kuin naiset, lopulta myös korkokengissä. Ja korot nousivat aina vain korkeammiksi! – Tästä kehittyi baletti. Romantiikan kaudella korkokengät vaihtuivat (naisilla) varvastossuihin. Maalauksissa näkee poses – asentoja, joissa on tunnusomaisesti jalkojen aukikierto, ojennetut nilkat ja sirot, pyöreät käsivarret sekä tietenkin ylväs ryhti.

Näin Ilta-Sanomat:

”Suomalaislähtöisen tietokirjailijan ja keskiaikatutkijan Hannele Klemettilä-McHalen mukaan vanhanaikainen askellustapa liittyi käytännön seikkojen lisäksi myös ylempien luokkien ja oppineiden tapaan kiinnittää huomiota kehon eleiden ja liikkeiden kontrolliin.

(…) Yläluokan lapset opetettiin luonnollisesti varhaiselta iältä asti kävelemään ja elehtimään kauniisti, Klemettilä-McHale kertoo.”

Kansantanssit

Mutta miten tavallinen rahvas liikkui? Siitä voisi saada jotain osviittaa tutkimalla kansantansseja. Monissa – kenties useimmissakin – käytetään kantapäätä aika lailla. Ajatellaan vaikka Flamencoa tai irlantilaista tanssia, entä sitten polkkaa, ripaskaa, ja mitä vielä. Vaikka nykyisin näissä lajeissa on käytössä korkokenkiä ja saappaita, ovat ne kuitenkin peräisin ajalta jolloin tömisteltiin maata nahkasukissa tai paljain jaloin.

Tarkempi tutkimus uskoakseni osoittaisi, että käytettiin sekä ojennettua että koukistettua nilkkaa, niin kanta-askelta kuin päkiä edellä -sipsuttelua. Ihan sen vuoksi, että kaikkeen siihen ihmisen anatomia antaa mahdollisuuden, ja kaikella sillä voidaan ilmaista inhimillisiä tuntoja.

Asiasta voisi myös vakuuttua katselemalla afrikkalaisia tansseja, esim. vaikka nykyaikaan säilyneiden metsästäjä-keräilijäheimojen esittämänä. Maata tömistellään estoitta, niin kantapäillä kuin koko jaloilla.

Miten siis pitäisi kävellä?

Ilmeisesti paljain jaloin kävely niin paljon kuin mahdollista ja mieluiten luonnossa olisi kaikin tavoin hyvää tekevää. Mutta koska enimmäkseen kuitenkin joudumme kävelemään kengät jalassa tasaisella alustalla, niin tässä vielä mainio, lyhyt video jossa neuvotaan rento, luonnollinen ja hyvä tapa kävellä. Siihen voisi vain lisätä, että jalkojen (kuten tietysti koko kehon) lihastasapainosta huolehtiminen on tärkeää.

Videolla neuvotaan neljä asiaa:

1. Jalat parallellissa, ts. suoraan eteenpäin, ei aukikiertoa.
2. Painopiste aavistuksen verran edessä, ei takakenoa.
3. Jalkapohjan rullaus: Ei siis kantapään iskemistä maahan, vaan koko jalan rullaus joka alkaa kantapäästä ja käy läpi jalkapohjan varpaisiin asti.
4. Kädet heiluvat rennosti mukana, niitä ei sovi pitää jäykästi paikallaan.

Posted by hsantavu in Baletti, Muu liikunta, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Aikuisbalettiin kannattaa mennä jos haluttaa

Aikuisbalettiin kannattaa mennä jos haluttaa

Menin Aliisan tunneille Pakin voimistelijoissa. Olen kyllä oikeasti ihan entinen balettiopettaja, mutta olen myös iäkäs (68 v kohta) ja elänyt turmioelämää, kuten muumipappa, tai pahemmin kenties.
Mutta miten ihanaa olikaan silti.

Aliisan tunti oli todella hyvin erilainen kuin mitä itse olin tottunut silloin 40 v sitten. Hänellä oli sarjoja jo ihan plié, tendu ja jetee ja ronde jambe, siis mielenkiintoisia ja vaihtelevia sarjoja. Toisaalta ei sitten käyty läpi koko tankotreeniä, siten kuin esim. omassa kirjassani olen tehnyt.

Toisaalta ei myöskään silloin aikoinaan ollut lattiatankoa, mitä Aliisalla nyt oli, ja mikä onkin erittäin hyvä lämmittelynä ja tekniikan opetteluna.

Oma kuntoni on todella hyvin huono, mutta silti oli ihanaa saada olla balettitunnilla. En osaa kertoa kuinka ihanaa.

Suosittelen kaikille, jotka vain epäröivät, että menkää ihmeessä. Kukaan ei voi sinua arvostella, jos haluat liikkua kauniisti ja nauttia siitä – musiikista ja omasta liikkumisestasi.

Samalla se tietenkin on treeniä. Se on yksi tapa treenata.

KUVA: minä kauan sitten.

Posted by hsantavu in Baletti, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Crocsit ja villasukat – jesss!!!

Crocsit ja villasukat – jesss!!!

ARTIKKELIKUVA: Crocseja ei ole tarkoitettu liukkaalla kalliolla hyppelyyn. Reposaari, Pori, kuva Heli Santavuori.
Crocseja haukuttiin ensin rumiksi ja sen vuoksi paheksuttiin. Sitten niitä myytiin maailmalla 300 miljoonaa kappaletta. Miksi?

Koska ne ovat vastustamattoman kätevät ja ennen kaikkea mukavat. Jos nämä jalkineet olisivat niin haitalliset kuin jotkut väittävät, niin olisiko tuo mahdollista maailmassa jossa ulkonäköön tuijotetaan lähes sairaalloisesti?

Väärin käytettynä ne toki voivat olla haitalliset. Niitä ei esim ole tarkoitettu hyppelyyn liukkaalla kalliolla, eivätkä ne ole kumisaappaat tai talvijalkineet. Mutta eiväthän korkokengätkään ole, eivätkä edes tavalliset kävelykengät tai kesäsandaalit.

Milloinka terveys­ammat­ti­laiset oppisivat sen, että ihmisillä on omat aivot, joilla he kykenevät käsittelemään monipuolisia asioita ihan itse?
Minä ihastuin crocseihin nimenomaan pidettynä villasukkien kanssa. Silloin ne hengittävät, pysyvät hyvin jalassa ja varpailla on tilaa liikkua. Ei minkäänlainen kävelykenkä vedä niille vertoja, sanokoon ammattilaiset mitä tahansa.

Uskon mieluummin noiden 300 miljoonan kokemukseen – ja omaani. Missään muissa kengissä eivät jalkani niin lepää kuin crocseissa. Se vain on fakta.

Ainoat yhtä hyvät on Ecco sandaalit, mutta niitä ei ole yhtä kätevä sujauttaa jalkaan. Ja vähän niihin kaipaisi pientä korkoa. Crocseissa on hyvä jalkapohjan tuntuma.

Kohua – tällä kertaa crocs kohua

Media puhuu ”Crocs kohusta” ja otsikoi näyttävästi, että jalkahoidon ammattilaiset ovat hyvin kriittisiä crocseja kohtaan. Esim. MTV uutisten haastattelema jalkaterapeutti Riikka Koivumaa luettelee crocsien haittoja seuraavasti:

”Muovikengät aiheuttavat muun muassa hankaumia ja ihomuutoksia, sillä jalat hautuvat niissä. Koska kengät ovat niin leveät, niitä pidetään varpailla ikään kuin kiinni kävellessä. Varpaita pitää koukistaa varsinkin silloin, jos ei käytä kenkien takaremmiä. Ne aiheuttavat niin sanottuja vasara- tai koukkuvarpaita.”

Tähän sanoisin, että hankaumia aiheuttavat aivan varmasti suurin osa muista kengistä, mutta eivät crocsit. Muovissa hautuminen on estettävissä villasukilla – tai sillä että ei käytä crocseja kahdeksaa tuntia päivässä. Se että varpaita pitää koukistaa, on jalkaterapeutin teoreettinen mielipide Sellaista tarvetta en ole havainnut. (Ja jos tulisi, voisin käyttää sitä kantapääremmiä.) Mutta sen olen havainnut, että crocseissa varpaat ovat vapaat liikkumaan kenkien sisällä ja ainakin minun varpaani sekä nauttivat että vahvistuvat siitä.

Esim. tässä Feldenkrais-ohjaajan videossa (suosittelen) painotetaan sitä että pitäisi mahdollisimman paljon kävellä paljain jaloin juuri siksi, että varpailla on oma tehtävänsä tasapainon ylläpitämisessä, ja niiden pienet lihakset ja jänteet tarvitsevat ”voimistelua”.

Crocseja

Crocseja kaikissa väreissä – Kuva: Pixabay

Crocseissa tämä toteutuu jossain määrin, ainakin selvästi paremmin kuin missään muissa kengissä. Yleensähän kengissä varpaat on tungettu suppiloon jossa niiden pitää pysyä liikkumattomina niin kauan kuin kengät ovat jalassa. Ja varsin usein se suppilo on liian kapea ja puristaa varpaat paitsi liikkumattomiksi, niin myös litistyneiksi.

En ymmärrä miksi tuolla lailla käydään yhden kenkälajin kimppuun, jos ei samalla kerrota jotain yleensä kengillä kävelemisen vaikutuksista jalkojen terveyteen, eikä esitetä mitään vertailuja tai yleisohjeita ihmisille.

Pätemisen tarvetta vai fakki-idiotismia vai molempia – molemmat toki hyvin inhimillisiä ja anteeksiannettavia piirteitä tosin.

Juttu jatkuu:

”Koivumaa kertoo myös kuulleensa, että kyseiset muovikengät ovat aiheuttaneet vaaratilanteita esimerkiksi päiväkodeissa ja kiipeilytelineissä. (…) Kengät ovat myös erityisen liukkaat, mikä aiheuttaa kaatumisvaaroja. Esimerkiksi kostealla nurmikolla tai kivetyksellä kengät liukuvat herkästi, jolloin vaarana ovat nilkannyrjähdykset.”

Crocsit tuskin on tarkoitettu kiipeilytelineillä käytettäviksi. Voi olla aivan järkevää kieltää ne päiväkodissa, jos ei ole mahdollista tarkistaa mitkä jalkineet lapsilla on kiipeilytelineille mentäessä. Mutta se ei tarkoita että pitäisi tehdä joku hirveä paheksumiskampanja näitä kenkiä kohtaan yleensä.

Täytyykö minun nyt luopua ihanista crocseistani sen vuoksi että ne voivat olla liukkaat märällä nurmikolla ja minulla voi olla vaara nyrjähtää nilkkani – vai voisinko ehkä vain muistaa, että crocsit, niin mukavat kuin ne ovatkin, ovat liukkaat eikä niillä kannata mennä märälle nurmikolle.

Milloinka terveysammattilaiset oppisivat sen, että ihmisillä on omat aivot, joilla he kykenevät käsittelemään monipuolisia asioita ihan itse?

Se on tietysti hyvä, että terveysneuvojilla on mielikuvitusta, kuten tässä:

”Koivumaa ei suosittelekaan käyttämään Crocs-tyyppisiä kenkiä ammattikäytössä. Erityisesti hän kieltäisi käytön sairaaloissa. Reiällisissä kengissä piilee infektioriski, jos esimerkiksi terävä esine putoaa jaloille.”

Siinähän se syy löytyi. Siitä mikä crocseissa on parasta (ainakin siis villasukkiin yhdistettyinä): niistä happirei’istä.

Lopuksi tervejärkinen kolumni aiheesta, jota komppaan:

Crocsejani ette minulta vie!

Pieni porilainen minussa

Silmääni sattui Instagramissa tällainen havainto: ”Hän on porilaistunut, puuttuu vain crocsit ja villasukat”. Heh! Minä kyllä keksin tämän yhdistelmän ihan itse, mutta hauska kuulla että se olisi porilaistumista.

Uimaranta Reposaaressa

Tänne sopii crocsit – Reposaaren Lontoon uimaranta, kuva: Heli Santavuori

Ihan off topic täytyy tähän kertoa sekin, kun paluumuuttajana Tukholman laivalta istuin Poriin menevään bussiin. Radiosta sattui tulemaan jotain ohjelmaa, josta korviini kantautui tällainen lause: ”Tämä henkilö on juuri muuttanut Poriin ja pitää porilaisista. Hän on varmasti mielenterveydellisen hoidon tarpeessa.”

Niin, ehkä olinkin. Sairaustuntuma vain oli kadonnut ja nauratti.

Posted by hsantavu in Muu liikunta, 0 comments
Hengitysharjoituksia

Hengitysharjoituksia

Kerään tähän parhaita (ainakin itselle eniten sopivia) hengitysharjoituksia jotka ovat erityisen tärkeitä keuhkojen tervehdyttämiselle.
Continue reading →

Posted by hsantavu in Muu liikunta, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Lattiatanko

Lattiatanko

Jos harrastat aikuisbalettia, lattiatanko on erinomainen tapa huoltaa kehoa vastaanottavaisemmaksi balettiharjoituksiin ja korjata asentovirheitä. Tässä yksi hyvä treenisarja.
Continue reading →

Posted by hsantavu in Baletti, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Mikä aerobicissa mättää?

Mikä aerobicissa mättää?

Aerobic on paljolti jo ohimennyt muoti. Muistattehan nuo amerikkalaiset perheenemännät, jotka tiukoissa trikoissa ja kestohymy huulilla vetivät marssiaskelta tasaisen jumputuksen tahtiin? No, tuossa villityksessä oli paljon kivaakin, kuten V-askel ja muut kuviot, yleensä pyrkimys tanssillisuuteen.

Perustana oli ”tieteellinen” (lainausmerkit ovat todella paikallaan) asettamus, että tasainen tietyllä tasolla tietyn ajan pidetty syke kuluttaa kaloreita parhaiten. Myöhemmin on lukuisissa tutkimuksissa tultu siihen tulokseen, että intervallitreeni olisikin se juttu. En kuitenkaan usko kauheasti kaloreiden laskemiseen silloin kun liikunnasta on kyse. En ainakaan, jos se on pääasia. Mitä kaikkea meni hukkaan tuon yksisilmäisen tuijotuksen vuoksi?
Continue reading →

Posted by hsantavu in Muu liikunta, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Paras muisto balettitunnilta

Paras muisto balettitunnilta

Eräs kokemus on jäänyt mieleeni balettitunnilta. Tämä on toisaalta todellakin ”eräs kokemus” mutta se on samalla pitkäaikaisten treenien ja opettelun ja yritysten summa.

Se kerran vain natsasi niin.

No, oli siis plié, kaikkein ensimmäisin ja yksinkertaisin liike (ks. kuva). Se on liike jolla aloitetaan kaikki balettitunnit ja joka on kaiken perusta. Sitä tehdään satatuhatta kertaa.

Mutta tämä kerta oli erilainen.

Continue reading →

Posted by hsantavu in Baletti, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Pilates ja hengitys

Pilates ja hengitys

Pilatesohjaajissa on suuria eroja siinä, miten he opettavat hengitystä pilatesharjoittelussa, erityisesti aloittelijoiden kanssa. Esim. Fatima Witick opettaa astangajoogan hengitystapaa ja opettaa sitä alkajaisiksi jo perusteellisesti. Minulle on opetettu hengittämistä, jossa vatsaa vedetään sisään niin uloshengityksen lopussa kuin sisäänhengityksen alussa, ja hengitysilmaa suunnataan rintakehään sivusuuntaan (ns. ”lateral breathing”).

Olen vain huomannut että tuollainen hengitystapa – omana harjoituksenaan – on varsin vaikea. Muutenkin oppilaat valittavat että alussa on hankala muistaa sekä hengityssääntöjä että opetella uutta liikettä. Lisäksi ystäväni, jotka ovat perehtyneet todella syvällisesti esim. joogatradition lukuisiin erilaisiin hengitysharjoituksiin ovat hämmästyneet moisesta hengitysohjeesta. Kuten sanottu, se on kaikkea muuta kuin helppo aloittelijalle, eikä taatusti ole ”oikea tapa hengittää”.
Continue reading →

Posted by hsantavu in Pilates, Tanssi ja liikunta, 0 comments