Historia

Palautetta kirjasta Kallista hiekkaa

Palautetta kirjasta Kallista hiekkaa

Artikkelikuva: Jaakko Sarlin-Lappeteläinen Tukholmassa v. 1986. Kuva: Heli Santavuori
Seuraavassa joitakin lehtiarvioita, lukijan kirjeitä ja blogikirjoituksia kirjasta, joka siis aikaisemmin ilmestyi nimellä Legioonan sotilas. Nimivalinta oli kustantajan (Readme.fi) toivomus. Kolmas painos on ilmestynyt sen alkuperäisellä, kertojan kanssa sovitulla nimellä Kallista hiekkaa.

Algerian kovalla hinnalla saavutettu itsenäisyys

”Algeria lapsiperheen silmin” -blogissa on uudempi arvio kirjasta (26.2.2017). Tässä pieni ote:

”Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen teos Algerian historiasta kiinnostuneelle – se saa ymmärtämään, kuinka kalliisti algerialaiset ovat joutuneet itsenäisyydestään maksamaan ja kuinka kallista, ihmishengin maksettua, hiekkaa tässä maassa onkaan! ’On kallista hiekkaa. Kallista kalliota’, Jaakko itse totesi.”

Continue reading →

Posted by hsantavu in Algerian sota, Historia, Muukalaislegioona, 0 comments
Raimo Laakian historian väärentämisprojekti

Raimo Laakian historian väärentämisprojekti

Hesari kirjoitti 13.3.2017: ”Kaikki Suomen maolaiset, muistelkaa! – Kansan arkisto kokoaa äärivasemmiston vaiheet”.

Kyseessä on Raimo Laakian yksin alulle panema projekti jota Kansan Arkisto on huijattu tukemaan. Tietääkseni muutama ihminen onkin jo ollut yhteydessä Kansan Arkistoon ja ihmetellyt heidän osuuttaan tässä hankkeessa. Uusi historia ry. aikoo tehdä myös virallisen vastalauseensa. Tätä yhdistystä ja sen jäseniä mustamaalataan surutta Laakian sivustolla. (muistejamaolaisuudesta.fi)

Minkään sortin maolaisia ei Suomessa ole ollut 40 vuoteen

Laakian hanke on rikollinen nimeä myöten: ”maolaisuus”-leima on täysin asiaton, etenkin kuin se yhdistyy pahimpaan mahdolliseen ”lahkolais”-leimaan.
Continue reading →

Posted by hsantavu in Historia, Suomen lähihistoria, 1 comment
Ranskan presidentinvaalit ja Algerian sota

Ranskan presidentinvaalit ja Algerian sota

Ranskan presidentinvaaliväittelyssä tuli esiin asia, jota ei raportoitu ainakaan englanninkielisissä uutisissa, mutta joka on Ihmiskunnan tie -väittelysanakirjan idean kannalta tärkeä.
Continue reading →

Posted by hsantavu in Algerian sota, Historia, Ihmiskunnan tie -väittelysanakirja, 1 comment
Algerian sota 1954-62

Algerian sota 1954-62

Yleensä ja ruohonjuuritasolta katsottuna

”Algeria oli kuulunut Ranskalle 1830-luvulta lähtien. Ranskalaiset tulivat omien sanojensa mukaan ystävällisissä aikeissa ja ’tieteellisten tarkoitusperien vuoksi’.

Mitä todella tapahtui? Algerialaiset alistettiin väkivaltaisesti. Ranskalaiset loivat oman mukavan paratiisinsa hehkuvan taivaan alle, jossa heidän viiniviljelmänsä antoivat pian runsaita satoja. Algeriasta tuli eräs Ranskan tärkeimpiä siirtomaita.

Juuri tämän vuoksi ranskalaisten oli niin vaikea luopua vallastaan Algeriassa. Ja tämän vuoksi vapaustaistelusta tuli niin äärettömän verinen.”

Näin sanoo algerialainen Saeed Assad filmissään Testamentti.

Algerian sota vaati useiden arvioiden mukaan n. miljoona ihmishenkeä. Suurin osa kuolonuhreista oli siiviilejä – ja ylivoimainen osa näistä siviiliuhreista arabeja. Sota oli molemmin puolin hyvin raaka.

Continue reading →

”Totuutta, ei mitään Ramboa”

”Totuutta, ei mitään Ramboa”

– Miten tämä kirja on syntynyt?

Tutustuin Jaskaan 80-luvun lopulla asuessani Tukholmassa. Jaska oli tuolloin jo pahasti antanut periksi alkoholille ja syrjäytymiselle. Viehätysvoimaa hänessä kuitenkin oli, psykologista silmää, tilannetajua ja huumoria. Jaskan verbaali-nen ulosanti oli vailla vertaa, vaikkakaan hän ei kirjallisesti kyennyt ilmaisemaan itseään yhtä elävästi kuin puheessa.

Koska Jaska kertoi minulle nuoruusmuistojaan, nämä hyvät piirteet korostuivat. Kuten hän itse sanoi, hän oli legioonaan lähtiessään kuin ”imupaperi”. Vaikutelmat ja kokemukset painuivat mieleen nuoruuden vastaanottavaisuudella ja herkkyydellä. Vanhempi Jaska muisti kaiken hämmästyttävän tarkasti.
Continue reading →

Jalkaväkikoulutus – ote

Jalkaväkikoulutus – ote

Afrikan puolella Sidi bel Abbèsissa oli CP kolmonen, eli vastaanottoyksikkö. Siellä otettiin isommat höyryt pois Janatuisilta. Me oltiin missfostereita, äpäriä, ei-toivottuja, paska-ainesta – kaikkea muuta muttei legioonalaisia. Simputusta riitti.

Sitten porukka jaettiin eri koulutuskeskuksiin, ja minut määrättiin Mascaraan.

Mascarassa minut huudettiin kuudenteen komppaniaan. Siellä koulutusjermut odotti, ja olihan ne synkän näköisiä kavereita. Huippuun trimmattuja. Me oltiin valkoisia kuin lakanat heidän rinnallaan. Ahavoituneita jermuja, kädet puuskassa ja pää kallellaan… Sitten alkoi tulla kuin konekiväärin piipusta, matrikyyli matrikyylin perään. Yhdellä kädellä he osottivat aina sormella, että tuonne, ja tuonne… – Cent quatre trois cent vingt quatre! Ja vähän jokainen sai potkun takamuksille. Vaikka toinen painaa tukka suorana vaikkei sitä tukkaakaan paljon jäljellä ollut.

Continue reading →

Komendantin Mona Lisa -hymy

Komendantin Mona Lisa -hymy

Yhdellä nimenhuudolla huudettiin sellainenkin henkilö kuin Sarliini komentajan puhutteluun. Minulla oli tulkkina Sailion Martti. Hän oli vanha konkari. Martti oli uusinut sopimuksen ja piti vuosilomaa St Nicolasissa. Sieltä hän lähti Afrikkaan pioneerijoukkoihin, ei enää Indokiinaan.

Olihan se ihmeellistä puhua suomea! Martti opetti, että pitää yrittää olla mahdollisimman sotilaallinen. Hän näytti miten gardez vous (asento) ja demi tour droit (puolikäännös oikeaan) tehdään. Pikaleksuuni, että puhutella suureksi herraksi. ”Oui, mon commendant, non, mon commendant”. (Kyllä, herra komentaja, ei herra komentaja). Muutama sana ranskaa lyötiin siinä kantapään kautta sisään. Kömpelöstihän se meni, mutta meni kuitenkin.

Continue reading →

Silmästä silmään

Orleansvillen aikana meitä koulutettavia alettiin vähitellen lähettää operaatiollekin. Kerron nyt siitä, kun ensimmäisen kerran jouduin fellaghan kanssa silmästä silmään. (Fellagha = ”kotinsa jättänyt”, eli Algerian vapautusarmeijan FLN:n sissi).

Lähdimme operaatiolle Orleansvillestä etelään. Se oli metsän peittämää vuoristoseutua, eli djefeliä. Siinä lähellä oli neljä pientä Marabouta, arabien rukoustemppeliä, neljällä kukkulalla. Se oli vanha kokoontumispaikka. He pitävät jotain omia vuorisaarnojaan siellä, varsinkin Ramadanin aikaan. Jumalan hylkäämää seutua se on.

Continue reading →