Älkää vesittäkö Marseljeesia!

Älkää vesittäkö Marseljeesia!

Marseljeesin sanoja ei saa muuttaa.
Marseljeesi on tyrannian vastainen laulu.
Siinä käy selvästi ilmi se, että väkivalta tulee tyrannian puolelta.

Siinä on yhtä ja toista väärää, vääryyttä myös sorrettujen puolelta, kuten koston ajatus. Mutta silti, historiallisesti, Marseljeesi on valistuksen ihanteiden ja köyhän kansan kapinan laulu.

Ranskassa keskustellaan siitä, että sanat ovat niin ”veriset” ja väkivaltaiset, että ne pitäisi muuttaa. Minun tunnereaktioni on että EI.

Tässä on ensinnäkin ihana Mireille Mathien laulama marseljeesi – ihan siis super ja unohtumaton:

Ja tässä on sanat suomeksi ensimmäisestä säkeistöstä:

Aloin jo ihan ajatella että olenko väärässä, kun niin monet ihmiset Ranskassa ovat ajaneet tätä asiaa.

Ranskassa on toinen laulu, joka kelpaisi kansallislauluksi. Se kertoo Ranskan vastarintaliikkeestä.

Siinä sanotaan että ”me vain tapetaan” – ja: ”muissa maissa ihmiset menevät vain nukkumaan niin kuin ei mitään, mutta me kärsimme ja me tapamme”.

Se on erilainen kuin mikään muu partisaanilaulu, siinä pohditaan tuota asiaa, että kuinka ihmisten jotka puolustavat oikeutta, pitää tehdä pahoja asioita: sabotaaseja ja murhia.

Siinä on sen vaikuttavuus. Sitä ei pohdita filosofoiden, vaan se todetaan ja juuri siksi sitä pohditaan. Se on luultavasti syvällisin ja paras partisaanilaulu natsien vastaiselta ajalta. Edes Venäjältä ei tullut tuollaista laulua. (Venäjältä tuli monia hienoja lauluja niin kuin muualtakin, mutta juuri tuollaista ei mistään muualta kuin juuri Ranskasta.)

On erikoista että juuri tuota laulua ei tunneta kovin laajalti.

Youtubessa on monta versiota, valitsin tämän koska siinä oli ihan ihmeellistä arkistokuvamateriaalia. Ei kyllä sanottu mistä.

Jos Ranska vaihtaisi kansallislaulunsa tähän, joudutaan ojasta allikkoon. Se on tietyllä tavalla aivan yhtä väkivaltainen.

Minkä sille mahtaa, jos sorto oli väkivaltaista?

Nykypäivänä on näköpiirissä toinen tie, että ns. vallankumouksen, tai syvällisen muutoksen, ei enää tarvitse olla väkivaltainen. Mutta ”taistelua” sekin vaatii. Se vaatii rohkeutta, antautumista ja itsensä likoon laittamista. Henkiseen sortoon altistumista. Jotkut asiat eivät koskaan muutu.

Kirjoitan tätä Ranskalais-suomalaisen koulun käyneenä, eli marseljeesi on minulla ihan verissä.

Mutta on kuitenkin tässä vielä huomautettava, että se mistä koulussa meille EI kerrottu, oli Dien Bien Phu, Ranskan Indokiinan sota yleensäkin, ja tietenkin Algerian sota. Vasta ylioppilaaksi tulon jälkeen tajusin että edes on ollut joku Algerian sota. Myöhemmässä elämässä sain siitä enemmänkin selkoa – ja kirjoitin siitä kirjan.

Kallista hiekkaa

Historiassa toistuu kaikkialla tämä: Vapauden puolesta annettiin henki ja taisteltiin – siksikö että heti käytiin sortamaan muita? Tämä on kysymys johon on löydettävä ratkaisu tänä aikana. Toisin kuin Suomi, Ranska on ollut siirtomaavalta. (Suomi tietysti olisi ollut sitä heti jos olisi ollut rahkeita, turha luulla että olisimme parempia siinä suhteessa. Mutta kun emme olleet, niin historiamme ja kansanluonteemme on erilainen.)

Mutta älkää vesittäkö minun marseljeesiani!

ARTIKKELIKUVA: Partisaaneja; Wikimedia Commons.

Posted by hsantavu in Historia, 0 comments
Keskustelutilaisuus 21.4.

Keskustelutilaisuus 21.4.

Mikä ihminen on? -väittelysanakirja (VSK)sekä Uusi historia ry järjestävät tilaisuuden Suomen sosiaalifoorumissa lauantaina 21.4. klo 16, Arbis, Dagmarinkatu 3, Helsinki, huone 44.

MSF, DiEM25, Facebook ja – VSK from Debating Encyclopedia on Vimeo.

Mitä tulee Facebookin jälkeen?

Miten tämä kysymys on yhteiskuntafilosofinen ja historianfilosofinen haaste?

Miten parhaiten vastata niihin haasteisiin joita rasismin, fasismin, vihapuheen, valeuutisten ja trollauksen myrkyttämä keskusteluilmapiiri asettaa? Miten yleensä vastustaa syrjäytymistä, näköalattomuutta, uhkakuvia?

Maailman sosiaalifoorumi

Onko Maailman sosiaalifoorumin perusasiakirja demokraattinen ja aidosti kaikille avoin? Onko sen mahdollisissa puutteissa perussyy sosiaalifoorumin merkityksen hiipumiseen?

DiEM25

Tarjoaako DiEM25 todellisen vaihtoehdon EU:n uudistamiseen? Mikä on EU:n kriisin perussyy ja miten sitä tulisi käsitellä? – DiEM25:n arvostusta ja arvostelua VSK:n sivustoilla: humanpath.fi/blog/single_platformit/282

VSK

Onko Mikä ihminen on? -väittelysanakirja (VSK) demokraattisin mahdollinen hanke tällä aikakaudella? Miksi sellaista ei ole voinut millään aikaisemmalla aikakaudella syntyä?

Tervetuloa väittelemään rehellisesti näistä ja muista aiheista sosiaalifoorumiin ja VSK-sivustolle!

humanpath.fi

Posted by hsantavu in Projektit, Tapahtumia, 0 comments
Sydän saaliina – tarina ja tutkimus romanssihuijauksista

Sydän saaliina – tarina ja tutkimus romanssihuijauksista

Elina Juusola: Sydän saaliina. Docendo 2018

Elina Juusola on tutkija, kirjailija ja naisliikkeen veteraani. Hän on vilkas, itsetuntoinen ja sisukas persoona. Niinpä, jouduttuaan romanssihuijauksen uhriksi, hän käänsi kokemuksen voitolliseksi.

Kirjassaan Sydän saaliina (Docendo 2018) hän jakaa paitsi henkilökohtaisen tarinansa myös selviytymiskeinoja, mielenkiintoista pohdintaa ihastumisen kemiasta ja koukuttavuudesta sekä runsaasti tutkimustietoa näistä aiheista.

Elina Juusola kirjoittaa virkistävän avomielisesti ja myöskin terävänäköisesti. Sekä kirjassa että esiintymisissä hän ihastuttaa rempseällä ja rehellisellä otteellaan, jonka uskonkin olevan poikkeuksellista alan kirjallisuudessa. Oman tarinan yhdistäminen tutkimustiedon pohdintaan on myös hänen kirjoittajanotteelleen sopiva valinta.

HUOM! Katso myös Elina Juusolan videohaastattelu jutun lopussa.

Rikos sielua vastaan

Romanssihuijaus kuuluu siihen rikollisuuden lajiin, jossa uhrin persoonaan kajotaan. Rahan menetys ei läheskään aina ole suurin rikoshaitta, vaan sielulle aiheutettu tuhoisa vamma. Seuraavat kirjasta poimitut tiedot ovat hälyttäviä:

Iso-Britannian Leicesterin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan v. 2012 arviolta noin 230 000 henkilöä joutui romanssihuijauksen kohteeksi. Kukaan tutkimukseen osallistuneista ei ollut täysin toipunut huijauksen seurauksista.

Maailmassa tapahtuu päivittäin yli 15,5 miljoonaa huijausyritystä. Yli 2740 ihmistä joutuu huijauksen kohteeksi, kolme huijaria otetaan kiinni ja yli neljä uhria tekee itsemurhan.

Myös rahalliset menetykset ovat huomattavia. Australiassa 23 miljoonaa (Australian) dollaria vuonna 2013, Yhdysvalloissa 56 miljoonaa dollaria vuonna 2012 ja Iso-Britanniassa 24 miljoonaa puntaa.

Kun tähän lisätään se tieto, että huijarit myös tukevat ja rahoittavat maailmanlaajuista terrorismia sekä huume- ja ihmiskauppaa, on syytä suhtautua vakavasti tähän rikollisuuden lajiin.

Useimmiten huijarit ovat peräisin Afrikan maista, Nigeriasta tai Ghanasta. Toiminta on ammatillista ja järjestäytynyttä – ei ole lainkaan varmaa edes se, onko langan päässä sama henkilö joka on lähetellyt viestejä, ja kuinka moni eri ihminen niitäkin on lähetellyt. Useimmiten romanssihuijarit esiintyvät sotilashenkilöinä – britteinä tai jenkkeinä joiden asemapaikka on Afganistanissa. Tällöin on helppo selittää, miksi skypepuheluun ei saa kuvaa ja miksi rahalähetys on jotenkin juuttunut byrokratian rattaisiin. Myös profiilit, taustatarinat ja valokuvat on tuotettu ryhmätyönä, ja näillä tiimeillä on markkinointigurujen ja psykologien opit hyvin hallussa.

Koukuttavat hormonit

Kirjassa kuvataan ihastuksen ja seksuaalisten tunteiden aiheuttamaa hormoniryöppyä aivoissa, joka on hyvin addiktoivaa. Huijari pyrkii varmistamaan, että uhrien tunteet kuohuvat ja että heidät voidaan pitää koukussa suhteeseen. Siinä olotilassa uhri on alttiimpi siirtämään syrjään aivojen järkiosaston viestimät varoituksen äänet ja lähettämään rahaa täysin vieraalle ihmiselle. Henkilöthän eivät ole tavanneet todellisuudessa, vaan huijattavat toimivat heränneen tunteen pohjalta.

Juusola on urallaan tutkinut mm. pornografiaa ja rakkausromaaneja ja niiden yhteyksiä yhteiskunnan väkivaltarakenteisiin. Kirjassa vertaillaan näitä tutkimustuloksia siihen, mitä ihminen kokee jouduttuaan tuntemattoman, etäällä olevan ihmisen pauloihin.

Juusola kirjoittaa:

”Aivomme eivät välttämättä tee selvää eroa sen välille, mikä on todellista ja mikä kuviteltua. Aivomme vapauttavat dopamiinia, vaikka ne vain ennakoisivat jotakin tapahtuvaksi, sillä ne ovat harjaantuneet reagoimaan tietyllä tavalla aiempien positiivisten kokemusten perusteella.”

Elina Juusola itse oli vaikeassa tilanteessa tavatessaan nettihuijarin. Hän oli järkyttynyt äitinsä kuolemasta ja samaan aikaan sairastunut kivuliaaseen, vaikeaan sairauteen. Jopa huijarin äänen kuuleminen helpotti fibromyalgiasta johtuvia kipuja, hän kertoo. Ihastuminen oli parantavaa kaikin tavoin, ja perhekin huomasi, miten hän alkoi kukoistaa.

”Tutkija minussa heräsi”

Huijauksen paljasti oma poika – Juusolan pyynnöstä. Poika antoi samalla viisaan neuvon: Ei pidä lukea kaikkia huijarista tehtyjä poliisi-ilmoituksia, vaan:

”…hän halusi minun muistavan kaiken sen romanttisuuden, jonka huijari oli tuonut mukanaan, ja säilyttämään mielessäni omat hyvät tuntemukseni.”

Ihastumisen tunne oli siis ”itse aiheutettu”, tavallaan oma saavutus. Sillä oli ollut erittäin positiivisia vaikutuksia, joita ei kannattanut kieltää. Näin asennoitumalla Elina Juusola kykeni säilyttämään itsekunnioituksensa ja murtautumaan uhrin roolista. Samalla hän kertoo, että tutkija hänessä heräsi. Lainaus kirjasta:

”… olen aina ollut kiinnostunut asioiden kokonaisuuksista. En varsinaisesti ollut koskaan kiinnostunut siitä, kuka huijarini oli tai mistä hän oli kotoisin (…) Pidän tärkeämpänä niiden mallien ymmärtämistä, jotka ovat sisäänrakennettuina käytöksessämme ja jotka myötävaikuttavat siihen, kuinka haavoittuvaisia ihmiset ovat ja kuinka helppoa heitä on manipuloida. Haluaisin lisätä tietoa ja ymmärrystä siitä, miksi näin tapahtuu, ja auttaa tekemään maailmaa ihmiskunnalle vähän rehellisemmäksi paikaksi pitkällä aikavälillä. Sen ei tarvitse tapahtua minun elinaikanani.”

Tarinankerronnan voimaa

Elina Juusola esittää oman selviytymistarinansa, johon kuuluu kirjoittaminen ja aktiiviset taideharrastukset. Hän kirjoittaa romanttisen tarinan kokemuksestaan, mutta sellaisen jolla on onnellinen loppu. Itse asiassa hän kirjoittaa niitä useita.

Kirja sisältää myös viehättävän jälkikirjoituksen, jonka on laatinut Juusolan ystävä Gloria Orenstein, Etelä-Kalifornian yliopiston emeritusprofessori. Hän maalaa kirjailijasta lämpimän kokonaiskuvan. Myös seuraava Orensteinin huomio on mielenkiintoinen:

”Juuri tätä tekniikkaa olen innokas kehumaan Elinan kirjassa, koska se hyödyntää eri kulttuurien alkuperäiskansojen kykyä käyttää tarinankerrontaa paranemisen käynnistäjänä. Tarinankerronnan seremonia tuottaa voimakkaasti fyysistä paranemista ilman myrkyllisiä kemikaaleja ja länsimaisen lääketieteen kovia tekniikoita.”

Elina Juusolan mielestä

”On turhaa antaa huijareiden voittaa. Kääntäkäämme tilanne päinvastaiseksi, omaksi hyväksemme.”

Manipulaatiota vastaan – niin romantiikassa kuin politiikassa

Manipulaatio eri muodoissaan ei ole uusi ilmiö. Netti, some ja deittipalstat ovat vain tarjonneet uusia työkaluja ihmisten rikolliselle hyväksikäytölle. Tämä ongelma on puhuttanut viime vuosina paljon – viimeksi Facebookia ja Cambridge Analyticaa koskevan kohun myötä.

Samalla kun opitaan elämään uusien työkalujen kanssa, joudutaan siis pohtimaan ikivanhoja kysymyksiä, kenties perusteellisemmin kuin koskaan aikaisemmin historiassa.

Asia jota Elina Juusolan kirjassa ei käsitellä, mutta joka väkisinkin tulee mieleen sitä lukiessa, on somen merkitys poliittisten demagogien käsissä. Myös negatiivisia tunteita voidaan nostattaa hurmioon: turhautumista, katkeruutta, vihaa ja väkivaltaa. Ja syntyyhän siinä dopamiiniakin kun ollaan osa joukkoa ja saavutetaan menestystä – niin kuin kävi Trumpin kampanjassa ja Brexitissä. Vääryyttä esiintyy silloin, kun kampanjointi ja mainonta perustuu valheille, panetteluille, vihapuheelle ja rasismille. Samaten islamistifundamentalistit käyttävät sosiaalisen median työkaluja omiin rikollisiin hirveyksiinsä.

Miten siis tehdä ihmisistä vähemmän manipuloitavia? Kas siinäpä kysymys. Toisen maailmansodan jälkeen vannottiin: ”Ei koskaan enää.” Nyt kuitenkin sama kysymys – tosin uudessa muodossa – on ihmiskunnan edessä kärkevämpänä kuin koskaan. Vaatien toden totta ”lopullista ratkaisua”.

Demokratia perustuu kansalaisten kykyyn tehdä itsenäisiä ja valistuneita päätöksiä. Vain tuon kyvyn menettäminen voi viime kädessä sitä uhata.

Seuraava haastattelu tehtiin 28.3.2018 Aatma kirjakaupassa, jossa Elina Juusola oli tuuraamassa ystäväänsä.

Aiheeseen liittyvää

Elina Juusola:

Elina Juusolalla on takanaan pitkä akateeminen ura – yliopisto-opintoja mm. Ruotsissa, Suomessa ja Australiassa, julkaisuja ja luentokiertueita ympäri maailmaa. Hän on syntynyt Rovaniemellä ja asuu nyt Australiassa, jonne hän muutti lopullisesti v. 1995 asuttuaan siellä kolme vuotta jo 1970-luvulla. Hän on myös lahjakas muusikko, ja on säveltänyt ja sanoittanut lukuisia lauluja joita on esitetty mm. naisten rauhanliikkeiden tilaisuuksissa.

elinajuusola.com
elinajuusolahalonen.blogspot.fi
Facebook: authorelinajuusola
Twitter: @ejuusola

Huijauksista:

www.poliisi.fi/rikokset/huijaukset

www.scamwatch.gov.au

Australian virallinen sivusto, jossa raportoidaan erilaisista nettihuijauksista ja annetaan neuvoja uhreille. Googlehaulla ”report scam” löytyy vastaavia sivustoja englanninkielisestä maailmasta.

Mikä ihminen on? väittelysanakirja

Projekti jossa itse työskentelen – mm. demokratian puolustamiseksi ja kehittämiseksi tarkoitettu täysin uudenlainen somealusta:

humanpath.net/debating-encyclopedia

Posted by hsantavu in Kirjaesittelyjä, 0 comments
Kanta-askel vai päkiäaskel – miten nyt oikein pitäisi kävellä?

Kanta-askel vai päkiäaskel – miten nyt oikein pitäisi kävellä?

Ilta-Sanomissa esiteltiin Youtube-video, jossa keskiajan tutkija Roland Warzecha esittelee varhaisemman keskiajan ihmisten tapaa kävellä. Kävely oli päkiä edellä kävelyä, väittää hän, mikä johtuisi jalkineista. Ne olivat nahkasukkia, joissa ei ollut sen kummempaa pohjaa eikä korkoa.

Warzecha nostaa esiin tärkeän kysymyksen – kävelyssä on paljon pohtimista! Mutta hän ei kerro onko hän keskustellut asiasta kenenkään liikunnan, tanssin, anatomian tai antropologian tutkijan kanssa, tai verrannut havaintojaan vaikkapa alkuperäiskansojen kävelytyyleihin.

Lisäksi se, miten hän itse esittää kanta-askelta ja toisaalta päkiä-ensin kävelyä on kömpelöä, tökeröä ja harhaanjohtavaa. Olisi ehkä pitänyt hakea paikalle joku qingongmestari tai balettiopettaja näyttämään mallia.

Seuraavassa kriittisiä kommentteja tähän mielenkiintoiseen videoon:

Mikä on ihmisen luonnollinen tapa kävellä?

Warzecha väittää, että päkiä-edellä on ”ihmisen luonnollinen tapa kävellä”, ja että siitä olisi luovuttu nykyaikaisten jalkineiden vuoksi.

En menisi kovin varmasti sanomaan mikä on ”luonnollista”, mikä ei. Esim. James Webber Arizonan yliopistosta on tutkinut ihmisen (ja ihmisen kaksijalkaisten edeltäjien) tapaa kävellä ja selittää, miksi juuri kantakävely on ihmiselle ominaista, mutta ei esim. koirille ja kissoille, joiden kantapää ei ole laskeutunut niin kuin ihmisellä ja jotka sen vuoksi itse asiassa sipsuttelevat varpaillaan.

Kuvassa näkyy ihmisen jalan ”virtuaalinen jatke”, jonka kanta-askel mahdollistaa.

Webberin mukaan tehokas kävely edellyttää mahdollisimman pitkiä sääriä. Kantapään laskeutuminen maan tasalle näytti lyhentävän ihmisen säärtä, mutta näin ei olekaan, sillä kun jalkapohja rullaa maassa kantapäästä varpaaseen, sääri muodostaa ylösalaisin käännetyn heilurin, jonka päätepiste ulottuu maan alle ja muodostaa sääreen ylimääräistä, ”virtuaalista” pituutta.

KUVA: Wikimedia Commons

Kanta-askel ei tarkoita töksähtävää tömistelyä. Se ei tapahdu niin, että kanta isketään maahan lujaa piikkisuoralla jalalla, kuten Warzecha videolla väittää – ja näyttää.

Se on nimenomaan rullaavaa kävelyä, jossa painon ollessa toisella jalalla paino siirtyy läpi koko jalkapohjan, kantapäästä varpaisiin, ja antaa näin vauhtia seuraavalle askelelle. – Mikä myös hieroo jalkapohjaa samalla. Se on luonnollinen tapa kävellä silloin kun maaperä on tasainen.

Oheinen kuva on hyvä esimerkki siitä miten kanta-askel auttaa rullaamaan eteenpäin. Jos sen sijaan laitat (suhteellisen suorin jaloin) päkiän edelle, huomaat että jalka jää siihen ja tarvitaan ylimääräinen ponnistus seuraavan askelen ottamista varten.

Jalkahoitajien kävelymallit

Kirjassa Terveet jalat (Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen) puolestaan sanotaan, että kantakävely on tyypillistä kenkiä käyttäville kulttuureille ja että paljasjalkakulttuureissa kävellään ”jalkapohja alustalla tai päkiäkävelyä”. Tämä on jonkin verran ristiriidassa James Webberin teorian kanssa. Yo. artikkelissa tosin esitetään vain yksi jalanjälki 3,5 miljoonan vuoden takaa todisteena siitä että juuri kanta-askel on ihmisen luonnollinen tapa liikkua, eikä siinä ole referoitu tutkimuksia luonnonkansojen askeltamisesta.

Terveet jalat -kirjan mukaan tutkimuksissa on todettu, että paljain jaloin käveleminen ja juokseminen kuormittavat vähiten lonkkaa. Pehmeät korot, pohjat tai pohjalliset eivät itsessään vähennä kuormitusta, mutta tasainen vauhti ja kevyt kantaisku kylläkin.

Jalkapohja alustalla -kävely tai päkiäkävely

… mahdollistaa jalkaterän leviämisen ja jalkapohjan laajan tukipinnan alustaa vasten. Jalkapohjan ihotuntoelimet aktivoituvat tällöin tehokkaasti. Ihotunnon kehittyessä kävelyalustojen aistiminen helpottuu, ja alaraajan ja jalkaterien asentojen sekä liikkeiden aistiminen ja korjaaminen on mahdollista. Paljain jaloin liikkuvilla ei juurikaan esiinny esimerkiksi nilkan nyrjähtelyjä.

Bagua, hiipivä askel ja baletti

Jokainen käsittää, että hiipiessä kävellään eri tavalla. Vaikkapa siis silloin kun alkuihmiset ovat metsällä ja vaanivat saalista. Samaten vaikeassa maastossa muutenkin. Käynti on hiljaista ja jalkapohjalla tunnustellaan maastoa ennen kuin sille astutaan.

Näin tehdään esim. varhaisimmassa kiinalaisessa taistelulajissa nimeltä Bagua. Jalkapohja ottaa maahan kokonaisena ja rentona – tarkalleen ottaen, ei päkiä edellä vaan koko jalkapohja. Polvet ovat aina hieman koukussa ja koko kävelyn ajan pysytään samalla tasolla, ei siis hypitä ylös-alas. Mitä nopeampi ja pidempi askel, sen syvemmällä alhaalla mennään. – Toki Baguassa käytetään myös kanta-askelta.

Seuraavalla videolla näkyy että Baguassa askeltaminen on tarkkaa puuhaa. Alussa on paljon selitystä, askelen näyttäminen alkaa suunnilleen kohdassa 2 min 10 sek. (Todellisten mestareiden taidonnäytteitä löytyy paljon youtubesta, mikäli aihe kiinnostaa.)

Hyvin luultavaa on, että bagua-askel on saanut alkunsa juuri ihmissuvun syntyhistorian alkuhämäristä. Tarpeesta hiipiä, tunnustella maastoa – ja, tarpeesta olla milloin tahansa valmis kääntymään, hyppäämään tai potkaisemaan. Se kuitenkin edellyttää että polvet ovat koukussa. Jos samaa tekee kokonaan suorin polvin (kuten Warzecha videollaan tekee), ei tasapaino pysy, eikä sellaisessa kävelyssä ole mitään ”luonnollista”.

Baletissa ei käytetä kanta-askelta. Tanssijan koko sääri on varpaita myöten ojennettu, minkä vuoksi jalka ottaa maahan varpaat edellä. Olennaista tässäkin on rullaus: varpaat, päkiä, keskijalka, kantapää, jota useimmiten seuraa plié, eli polven koukistus. Mikäli kävellään suorin polvin, se tapahtuu useimmiten puolivarpailla.

Plié, polvien koukistus on myös tanssitekniikassa aivan olennainen asia, jotta nopeat suunnan- ja painonvaihdot, korkeat hypyt (ja alastulot!) tai varpaille nousu olisi mahdollista. Sellaista kävelyä mitä Warzecha videollaan esittelee, en oikeastaan muista nähneeni missään liikuntatraditiossa.

Onko videolla kuvattu tapa kävellä edullista jalkojen lihaksistolle?

Warzecha kertoo että hänen pohjelihaksensa ovat kasvaneet tähän tapaan kävellessä. Varmaankin, mutta epäilen kuinka hyväksi se on ollut. Jos päkiä-edellä kävelyyn ei liity plié, eli polvien koukistaminen, se ei edistä alaraajojen lihastasapainoa. Tapahtuu itse asiassa sama vahinko kuin korkokengillä kävellessä: akillesjänteet ja pohjelihakset eivät veny. Paksut pohkeet ei ole mikään tavoiteltava asia. Sen sijaan jalkojen ja säärien lihastasapaino on aivan olennaista joustavalle ja rennolle kävelylle, itse asiassa koko ryhdille.

Onko videolla kuvattu tapa kävellä edullista ryhdille?

Videolla väitetään, että päkiä edellä kävellessä ei voi kulkea huonoryhtisenä. Ei pidä paikkaansa! Etukeno ei onnistu, se on totta, mutta on toinenkin ryhtivirhe, jossa lantio työntyy eteen, painopiste taakse ja yläselkä köyristyy eteenpäin tällaisen hökötyksen varassa.

Eikä sekään pidä paikkaansa, että kanta-askel olisi syynä nykyihmisten huonoon ryhtiin. Mielestäni syypäitä ovat tuoli, auto, televisio ja tietokone – ”nörttiniska” uusimpana riesana. Toki jalkineilla ja asfalttiteillä on oma vaikutuksensa. Mutta kanta-askelella itsellään ei.

Hovitanssit

Ludvig XIV esiintyi innokkaasti baleteissa.

Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa sipsuttelu päkiä edellä oli muotia Euroopan hoveissa. Sitä tekivät niin miehet kuin naiset, lopulta myös korkokengissä. Ja korot nousivat aina vain korkeammiksi! – Tästä kehittyi baletti. Romantiikan kaudella korkokengät vaihtuivat (naisilla) varvastossuihin. Maalauksissa näkee poses – asentoja, joissa on tunnusomaisesti jalkojen aukikierto, ojennetut nilkat ja sirot, pyöreät käsivarret sekä tietenkin ylväs ryhti.

Näin Ilta-Sanomat:

”Suomalaislähtöisen tietokirjailijan ja keskiaikatutkijan Hannele Klemettilä-McHalen mukaan vanhanaikainen askellustapa liittyi käytännön seikkojen lisäksi myös ylempien luokkien ja oppineiden tapaan kiinnittää huomiota kehon eleiden ja liikkeiden kontrolliin.

(…) Yläluokan lapset opetettiin luonnollisesti varhaiselta iältä asti kävelemään ja elehtimään kauniisti, Klemettilä-McHale kertoo.”

Kansantanssit

Mutta miten tavallinen rahvas liikkui? Siitä voisi saada jotain osviittaa tutkimalla kansantansseja. Monissa – kenties useimmissakin – käytetään kantapäätä aika lailla. Ajatellaan vaikka Flamencoa tai irlantilaista tanssia, entä sitten polkkaa, ripaskaa, ja mitä vielä. Vaikka nykyisin näissä lajeissa on käytössä korkokenkiä ja saappaita, ovat ne kuitenkin peräisin ajalta jolloin tömisteltiin maata nahkasukissa tai paljain jaloin.

Tarkempi tutkimus uskoakseni osoittaisi, että käytettiin sekä ojennettua että koukistettua nilkkaa, niin kanta-askelta kuin päkiä edellä -sipsuttelua. Ihan sen vuoksi, että kaikkeen siihen ihmisen anatomia antaa mahdollisuuden, ja kaikella sillä voidaan ilmaista inhimillisiä tuntoja.

Asiasta voisi myös vakuuttua katselemalla afrikkalaisia tansseja, esim. vaikka nykyaikaan säilyneiden metsästäjä-keräilijäheimojen esittämänä. Maata tömistellään estoitta, niin kantapäillä kuin koko jaloilla.

Miten siis pitäisi kävellä?

Ilmeisesti paljain jaloin kävely niin paljon kuin mahdollista ja mieluiten luonnossa olisi kaikin tavoin hyvää tekevää. Mutta koska enimmäkseen kuitenkin joudumme kävelemään kengät jalassa tasaisella alustalla, niin tässä vielä mainio, lyhyt video jossa neuvotaan rento, luonnollinen ja hyvä tapa kävellä. Siihen voisi vain lisätä, että jalkojen (kuten tietysti koko kehon) lihastasapainosta huolehtiminen on tärkeää.

Videolla neuvotaan neljä asiaa:

1. Jalat parallellissa, ts. suoraan eteenpäin, ei aukikiertoa.
2. Painopiste aavistuksen verran edessä, ei takakenoa.
3. Jalkapohjan rullaus: Ei siis kantapään iskemistä maahan, vaan koko jalan rullaus joka alkaa kantapäästä ja käy läpi jalkapohjan varpaisiin asti.
4. Kädet heiluvat rennosti mukana, niitä ei sovi pitää jäykästi paikallaan.

Posted by hsantavu in Baletti, Muu liikunta, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Aikuisbalettiin kannattaa mennä jos haluttaa

Aikuisbalettiin kannattaa mennä jos haluttaa

Menin Aliisan tunneille Pakin voimistelijoissa. Olen kyllä oikeasti ihan entinen balettiopettaja, mutta olen myös iäkäs (68 v kohta) ja elänyt turmioelämää, kuten muumipappa, tai pahemmin kenties.
Mutta miten ihanaa olikaan silti.

Aliisan tunti oli todella hyvin erilainen kuin mitä itse olin tottunut silloin 40 v sitten. Hänellä oli sarjoja jo ihan plié, tendu ja jetee ja ronde jambe, siis mielenkiintoisia ja vaihtelevia sarjoja. Toisaalta ei sitten käyty läpi koko tankotreeniä, siten kuin esim. omassa kirjassani olen tehnyt.

Toisaalta ei myöskään silloin aikoinaan ollut lattiatankoa, mitä Aliisalla nyt oli, ja mikä onkin erittäin hyvä lämmittelynä ja tekniikan opetteluna.

Oma kuntoni on todella hyvin huono, mutta silti oli ihanaa saada olla balettitunnilla. En osaa kertoa kuinka ihanaa.

Suosittelen kaikille, jotka vain epäröivät, että menkää ihmeessä. Kukaan ei voi sinua arvostella, jos haluat liikkua kauniisti ja nauttia siitä – musiikista ja omasta liikkumisestasi.

Samalla se tietenkin on treeniä. Se on yksi tapa treenata.

KUVA: minä kauan sitten.

Posted by hsantavu in Baletti, Tanssi ja liikunta, 0 comments
Crocsit ja villasukat – jesss!!!

Crocsit ja villasukat – jesss!!!

ARTIKKELIKUVA: Crocseja ei ole tarkoitettu liukkaalla kalliolla hyppelyyn. Reposaari, Pori, kuva Heli Santavuori.
Crocseja haukuttiin ensin rumiksi ja sen vuoksi paheksuttiin. Sitten niitä myytiin maailmalla 300 miljoonaa kappaletta. Miksi?

Koska ne ovat vastustamattoman kätevät ja ennen kaikkea mukavat. Jos nämä jalkineet olisivat niin haitalliset kuin jotkut väittävät, niin olisiko tuo mahdollista maailmassa jossa ulkonäköön tuijotetaan lähes sairaalloisesti?

Väärin käytettynä ne toki voivat olla haitalliset. Niitä ei esim ole tarkoitettu hyppelyyn liukkaalla kalliolla, eivätkä ne ole kumisaappaat tai talvijalkineet. Mutta eiväthän korkokengätkään ole, eivätkä edes tavalliset kävelykengät tai kesäsandaalit.

Milloinka terveys­ammat­ti­laiset oppisivat sen, että ihmisillä on omat aivot, joilla he kykenevät käsittelemään monipuolisia asioita ihan itse?
Minä ihastuin crocseihin nimenomaan pidettynä villasukkien kanssa. Silloin ne hengittävät, pysyvät hyvin jalassa ja varpailla on tilaa liikkua. Ei minkäänlainen kävelykenkä vedä niille vertoja, sanokoon ammattilaiset mitä tahansa.

Uskon mieluummin noiden 300 miljoonan kokemukseen – ja omaani. Missään muissa kengissä eivät jalkani niin lepää kuin crocseissa. Se vain on fakta.

Ainoat yhtä hyvät on Ecco sandaalit, mutta niitä ei ole yhtä kätevä sujauttaa jalkaan. Ja vähän niihin kaipaisi pientä korkoa. Crocseissa on hyvä jalkapohjan tuntuma.

Kohua – tällä kertaa crocs kohua

Media puhuu ”Crocs kohusta” ja otsikoi näyttävästi, että jalkahoidon ammattilaiset ovat hyvin kriittisiä crocseja kohtaan. Esim. MTV uutisten haastattelema jalkaterapeutti Riikka Koivumaa luettelee crocsien haittoja seuraavasti:

”Muovikengät aiheuttavat muun muassa hankaumia ja ihomuutoksia, sillä jalat hautuvat niissä. Koska kengät ovat niin leveät, niitä pidetään varpailla ikään kuin kiinni kävellessä. Varpaita pitää koukistaa varsinkin silloin, jos ei käytä kenkien takaremmiä. Ne aiheuttavat niin sanottuja vasara- tai koukkuvarpaita.”

Tähän sanoisin, että hankaumia aiheuttavat aivan varmasti suurin osa muista kengistä, mutta eivät crocsit. Muovissa hautuminen on estettävissä villasukilla – tai sillä että ei käytä crocseja kahdeksaa tuntia päivässä. Se että varpaita pitää koukistaa, on jalkaterapeutin teoreettinen mielipide Sellaista tarvetta en ole havainnut. (Ja jos tulisi, voisin käyttää sitä kantapääremmiä.) Mutta sen olen havainnut, että crocseissa varpaat ovat vapaat liikkumaan kenkien sisällä ja ainakin minun varpaani sekä nauttivat että vahvistuvat siitä.

Esim. tässä Feldenkrais-ohjaajan videossa (suosittelen) painotetaan sitä että pitäisi mahdollisimman paljon kävellä paljain jaloin juuri siksi, että varpailla on oma tehtävänsä tasapainon ylläpitämisessä, ja niiden pienet lihakset ja jänteet tarvitsevat ”voimistelua”.

Crocseja

Crocseja kaikissa väreissä – Kuva: Pixabay

Crocseissa tämä toteutuu jossain määrin, ainakin selvästi paremmin kuin missään muissa kengissä. Yleensähän kengissä varpaat on tungettu suppiloon jossa niiden pitää pysyä liikkumattomina niin kauan kuin kengät ovat jalassa. Ja varsin usein se suppilo on liian kapea ja puristaa varpaat paitsi liikkumattomiksi, niin myös litistyneiksi.

En ymmärrä miksi tuolla lailla käydään yhden kenkälajin kimppuun, jos ei samalla kerrota jotain yleensä kengillä kävelemisen vaikutuksista jalkojen terveyteen, eikä esitetä mitään vertailuja tai yleisohjeita ihmisille.

Pätemisen tarvetta vai fakki-idiotismia vai molempia – molemmat toki hyvin inhimillisiä ja anteeksiannettavia piirteitä tosin.

Juttu jatkuu:

”Koivumaa kertoo myös kuulleensa, että kyseiset muovikengät ovat aiheuttaneet vaaratilanteita esimerkiksi päiväkodeissa ja kiipeilytelineissä. (…) Kengät ovat myös erityisen liukkaat, mikä aiheuttaa kaatumisvaaroja. Esimerkiksi kostealla nurmikolla tai kivetyksellä kengät liukuvat herkästi, jolloin vaarana ovat nilkannyrjähdykset.”

Crocsit tuskin on tarkoitettu kiipeilytelineillä käytettäviksi. Voi olla aivan järkevää kieltää ne päiväkodissa, jos ei ole mahdollista tarkistaa mitkä jalkineet lapsilla on kiipeilytelineille mentäessä. Mutta se ei tarkoita että pitäisi tehdä joku hirveä paheksumiskampanja näitä kenkiä kohtaan yleensä.

Täytyykö minun nyt luopua ihanista crocseistani sen vuoksi että ne voivat olla liukkaat märällä nurmikolla ja minulla voi olla vaara nyrjähtää nilkkani – vai voisinko ehkä vain muistaa, että crocsit, niin mukavat kuin ne ovatkin, ovat liukkaat eikä niillä kannata mennä märälle nurmikolle.

Milloinka terveysammattilaiset oppisivat sen, että ihmisillä on omat aivot, joilla he kykenevät käsittelemään monipuolisia asioita ihan itse?

Se on tietysti hyvä, että terveysneuvojilla on mielikuvitusta, kuten tässä:

”Koivumaa ei suosittelekaan käyttämään Crocs-tyyppisiä kenkiä ammattikäytössä. Erityisesti hän kieltäisi käytön sairaaloissa. Reiällisissä kengissä piilee infektioriski, jos esimerkiksi terävä esine putoaa jaloille.”

Siinähän se syy löytyi. Siitä mikä crocseissa on parasta (ainakin siis villasukkiin yhdistettyinä): niistä happirei’istä.

Lopuksi tervejärkinen kolumni aiheesta, jota komppaan:

Crocsejani ette minulta vie!

Pieni porilainen minussa

Silmääni sattui Instagramissa tällainen havainto: ”Hän on porilaistunut, puuttuu vain crocsit ja villasukat”. Heh! Minä kyllä keksin tämän yhdistelmän ihan itse, mutta hauska kuulla että se olisi porilaistumista.

Uimaranta Reposaaressa

Tänne sopii crocsit – Reposaaren Lontoon uimaranta, kuva: Heli Santavuori

Ihan off topic täytyy tähän kertoa sekin, kun paluumuuttajana Tukholman laivalta istuin Poriin menevään bussiin. Radiosta sattui tulemaan jotain ohjelmaa, josta korviini kantautui tällainen lause: ”Tämä henkilö on juuri muuttanut Poriin ja pitää porilaisista. Hän on varmasti mielenterveydellisen hoidon tarpeessa.”

Niin, ehkä olinkin. Sairaustuntuma vain oli kadonnut ja nauratti.

Posted by hsantavu in Muu liikunta, 0 comments
Reposaarisphere ja Itä-Hollola installaatio

Reposaarisphere ja Itä-Hollola installaatio

Porisperen perustivat vuonna 2011 paikalliset musiikinharrastajat jatkamaan vuosina 2009 ja 2010 Kirjurinluodossa järjestettyä Sonisphere-festivaalia, jota parodioiden tapahtuma myös nimettiin. Näin kertoo Wikipedia.
Continue reading →

Posted by hsantavu in Tapahtumia, 0 comments
The French Ballet Terms and How to Pronounce Them?

The French Ballet Terms and How to Pronounce Them?

I made a video about the French ballet terms used in my book Ballet for Everybody – the Basics of Ballet for Beginners of All Ages”. The illustrations in the video are from the book, but they are by no means meant as instructions – to learn ballet you have to have the book. Here they serve as a memory help. The only purpose of this video is to help people to learn the French terms.
Continue reading →

Posted by hsantavu in English, 0 comments