Atkinsin puolustuspuhe

◾ Lääketieteen tohtori Robert C. Atkinsin lausunto Yhdysvaltain senaatin asettamalle ihmisen ravitsemusta ja perustarpeita selvittelevälle komitealle 12.4.1973

(Liitteenä kirjassa: Tri Atkinsin dieettivallankumous, Otava 1977)

Toivon voivani auttaa komitean jäseniä tarkastelemaan lausuntoni yksityiskohtia oikeissa suhteissa esittämällä heti aluksi kymmenen perushuomautusta.

1) Ensiksikin liikalihavuus on Yhdysvaltain vakavimpia koko maan laajuisia terveydellisiä ongelmia, ja kaikkien lääketieteen edustajien pitäisi yhteistoiminnassa kehitellä uusia keinoja taisteltaessa sitä vastaan sen asemesta että he moittivat jokaista uutta ehdotusta, joka eroaa lääkäreitten perinteellisistä, tavanomaisista mutta tehottomista suosituksista.

2) Toiseksi: siitä huolimatta ettei maassamme ole ollut puutetta dieeteistä eikä niiden noudattajista, liikalihavuus on vain lisääntynyt, koska minun mielestäni useimmat menestymättömät dieetin noudattajat kamppailivat noudattaakseen sääntöjä, jotka (vaikka olivatkin järkeviä ja ansiokkaita) yksinkertaisesti ylittivät heidän henkisen ja fyysisen kykynsä niin etteivät he kyenneet noudattamaan niitä.

3) Kolmanneksi: mikään dieetti ei tehoa kaikkiin. Mikään dieetti ei ole oikea kenelle hyvänsä. Kaikki potilaani eivät saavuttaneet myönteisiä tuloksia. Mutta niiden huolellisesti dokumentoitujen lääketieteellisten tapausten hoitoraporttien mukaan, joita kenen hyvänsä tämän senaatin komitean tai Yhdysvaltain lääkäriliiton tieteellisen tutkijan pitäisi tutkia ennen kuin suin päin ryntää esittämään johtopäätöksiään, suurin osa potilaistani on havainnut minun dieettini huomattavan turvalliseksi, lääketieteellisesti sopivaksi ja erinomaisen tehokkaaksi.

4) Neljänneksi: ymmärrän hyvin Yhdysvaltain lääkäriliiton tunteman vaivaantuneisuuden siitä että käytin maallikkojen kieltä kirjassani saadakseni sen tavalliselle kansalaiselle käyttökelpoisemmaksi. Minun tarkoitukseni oli taistella liikalihavuutta vastaan tässä maassa, ei julkaista tutkimusta teknisesti täsmällisellä mutta maallikolle käsittämättömällä lääketieteellisellä erikoiskielellä.

5) Viidenneksi: ylipainosta kärsivälle ihmiselle on olemassa ainakin kaksi vilpitöntä dieettikeinoa – joko vähentää kalorimäärää tai vähentää hiilihydraatteja. Minun mielestäni kumpikin näistä on ansiokas ja yleensä suotuisa useimmille ylipainosta kärsiville ja ne molemmat edustavat selvää parannusta verrattuna amfetamiinien tai muiden lääkeaineiden tai hyödyttömien vekottimien käyttöön tai siihen ettei liikalihavuuden korjaamiseksi tee yhtään mitään.

6) Kuudenneksi: kumpaakaan tapaa ei pitäisi tuomita vääräksi tiedotustilaisuuksien avulla, koska ei ole olemassa puolueetonta tieteellistä tutkimusta niiden vertailevista pitkä- tai lyhytkestoisista vaikutuksista, tutkimusta, joka perustuisi sellaiseen laajan yksilöiden otoksen järjestelmällisiin kliinisiin tarkkailuhavaintoihin, jotka ovat todella noudattaneet jompaa kumpaa niistä.

7) Seitsemänneksi: minä ymmärrän hyvin sokerin, tärkkelyksen ja sokeri- tai tärkkelyspitoisten ravintoaineiden valmistajien minun dieettiini kohdistaman vastustuksen, mutta minun on vaikeampi ymmärtää Yhdysvaltain lääkäriliiton vastustusta, kun ottaa huomioon niiden yksittäisten lääkärien suuren määrän, jotka ovat suositelleet dieettiäni perheilleen yhtä hyvin kuin potilailleenkin.

8) Kahdeksanneksi: vaikkei valitettavasti ole ollut harvinaista että Yhdysvaltain lääkäriliitto on yrittänyt tukahduttaa sellaisten ravinnon käyttöön liittyvien kehitysaskelien hyväksymisen, jotka uhmaavat voimassaolevia lääketieteellisiä uskonkappaleita ja kaupallisia käytäntöjä, on merkittävää että YLL on suunnannut hyökkäyksensä pelkästään minun dieettiäni vastaan, kun vuosikymmenet on vallinnut hiljaisuus sananmukaisesti sadoista vähähiilihydraattisista dieeteistä, joita muut lääkärit ovat julkaisseet monien vuosien aikana.

9) Yhdeksänneksi: huomattava osa YLL:n hyökkäyksestä minun dieettiäni vastaan perustuu täysin erilaisia dieettejä koskeville tutkimuksille (esimerkiksi nolla-hiilihydraatti- tai kiinteämääräiselle hiilihydraattidieetille) tai asiaankuulumattomille, epätäsmällisille tai todistamattomille hypoteeseille tai tutkimuksille, jotka tosiasiassa tukevat minun havaintojani. YLL:n lausunnossa ei mainittu mitään minun dieettiini liittyväksi väitettyä vaaralliseksi mainittua sivuvaikutusta siitä huolimatta että dieettini on ollut laajalti käytössä jo jonkin aikaa.

10) Kymmenenneksi: koska jokainen dieetti – kuten jokainen lääkitys, rokotus, kirurginen uudistus tai muun tyyppinen lääketieteellinen edistysaskel – on potentiaalisesti vaarallinen, jos sitä käytetään väärin, minä olen aina suositellut omani tai minkä muun dieetin hyvänsä yhteydessä lääketieteellisiä tutkimuksia ja verikokeita – ennen sitä ja sen eri vaiheissa. Minkä tahansa dieetin yhteydessä voi esiintyä väsymyksen, uneliaisuuden, huimauksen tai nälän oireita, mutta YLL on ironisesti oikeassa ilmoittaessaan että minun dieettini sivuvaikutuksia on anoreksia eli ruokahalun puuttuminen.

Jane Fonda on kertonut kirjoissaan amerikkalaisrouvien epätoivoisista dieeteistä, mm. amfetamiinipohjaisista laihdutuspillereistä, valkoviini-kananmuna -ym. kokeiluista joilla tehokkaasti monen terveys tärveltyi, kun lihominen oli pahempaa kuin kuolema. (Kuva: Wikipedia

Jane Fonda on kertonut kirjoissaan amerikkalaisrouvien epätoivoisista dieeteistä, mm. amfetamiinipohjaisista laihdutuspillereistä, valkoviini-kananmuna -ym. kokeiluista joilla tehokkaasti monen terveys tärveltyi, kun lihominen oli pahempaa kuin kuolema. (Kuva: Wikipedia

Sikäli kuin ymmärrän, tämän komitean tarkoitus on ravintoon ja dieetteihin liittyvien petosten tutkiminen, ja tässä yhteydessä minut on kutsuttu teidän eteenne esittääkseni omaa toimintaani koskevan puolustuksen. Se että minun täytyy esittää puolustukseni tässä demokraattiseksi oletetussa yhteiskunnassa on lähes käsittämätöntä minulle – samoin niille miljoonille liikalihavuuden uhreille, jotka ovat saaneet uskoa elämään noudattamalla paikkansapitävää fysiologista periaatetta – hiilihydraattien rajoittamista.

On uskomatonta että 20:nnen vuosisadan Yhdysvalloissa tunnollinen lääkäri joutuu asettamaan kovalla työllä ansaitun lääketieteellisen maineensa vaaralle alttiiksi uskaltamalla ehdottaa että liikalihavuuden uhri saattaisi saada jonkinlaista lievitystä tilaansa jättämällä ravinnostaan pois sokeri- ja tärkkelyspitoiset tuotteet.

Esittääkseni oman toimintani historiallisesta näkökulmasta, haluan korostaa että olen ammattiaan harjoittava lääkäri ja minua opetettiin lääketieteellisessä tiedekunnassa hoitamaan liikalihavuutta määräämällä vähäkalorisia dieettejä. Väistämättä yltyvään nälän tunteeseen opin pian määräämään hoitokeinoksi amfetamiinia tai jotain ruokahalua vähentävää valmistetta. Kun päädyin samoihin kummallisen huonoihin pitkäkestoisiin tuloksiin kuin useimmat kolleeganikin, ryhdyin etsimään parempaa vaihtoehtoa. Noiden aikojen (1950- ja 1960-lukujen) lääketieteellinen kirjallisuus oli täpötäynnä tutkimuksia, jotka osoittivat että hiilihydraattien mää- rän rajoittaminen tuotti ennustettavasti varsin hyviä tuloksia. Ryhdyin soveltamaan tällaista dieettiä ensin omaan tarpeeseeni ja sitten kuuteenkymmeneenviiteen American Telephone & Telegraph -yhtiön johtavassa asemassa olevaan toimihenkilöön. Me kaikki pääsimme huomattavaan painon laskuun. Seuraavien yli yhdeksän vuoden ajan työskentelin uutterasti tällä tutkimussaraIla koko ajan oppien lisää ja samalla kehittäen menetelmääni. Vuonna 1966 toimin oman toimistoni voimien äärirajoilla, vuonna 1972 olin hoitanut osapuilleen 10.000 potilasta. Minusta tuntui että olin saavuttanut erinomaisen maineen omassa yhdyskunnassani. Muut lääkärit tulivat luokseni, he lähettivät vastaanotolleni vaimojaan, lapsiaan ja omia potilaitaan. Suuryhtiöt lähettivät luokseni johtavassa asemassa olevia toimihenkilöitään. Monet aikakauslehdet julkaisivat kirjoituksia minun dieettisuosituksistani. Uusiksi potilaikseni pyrkivien määrä oli aina useissa sadoissa. Minusta tuntui että minä olin väIttämällä dieettilääkitystä, mutta suorittamalla perinpohjaisen lääketieteellisen tutkimuksen, johon kuului lipidiprofiileja ja glukoosikestotestejä, elektroenkefalogrammeja ja rinnan röntgenkuvauksia, kehittänyt dieetin joka ei ollut enää teoria, vaan vakiintunut, lääketieteellisesti todistettu menetelmä, ja saavutin sen johdosta melkoista kunnioitusta omassa ympäristössäni. Samalla siis tunsin kehittäneeni dieetin, joka ei ollut enää teoriaa, vaan lääketieteellisesti tutkittu ja etukäteen ennustettavissa oleva menetelmä. Dieettini parissa saavuttamani laajan kokemuksen ansiosta saatoin ennustaa kunkin potilaan kohdalta en vain sitä, pystyisikö potilas saamaan painoaan alaspäin, vaan myös sen, kuinka paljon ja milloin.

Sen menestyksen mukana, jonka potilaitteni suuri enemmistö oli saavuttanut, maineeni sai riittävää koko maan kattavaa painavuutta, niin että useat kustannusyhtiöt kehottivat minua kirjoittamaan dieetistäni kirjan suurelle yleisölle. Olin ehdottoman vakuuttunut siitä että valtaosa epäonnistuneista dieetin noudattajista oli epäonnistunut siksi että he olivat taistelleet ankarasti noudattaakseen dieettiä, joka oli heidän henkisen ja fyysisen suorituskykynsä ulkopuolella.

Tunsin vilpittömästi että suuren yleisön piti päästä nauttimaan samoista eduista kuin omat potilaanikin. Minusta ei tuntunut mitenkään oikeudenmukaiselta riistää tilaisuus ratkaista niinkin turhauttava ongelma kuin liikalihavuus sellaisilta ihmisiltä, joilla ei koskaan olisi mahdollisuutta päästä vastaanotolleni. Siitä huolimatta että kirjakaupat olivat pullollaan dieettikirjoja, ne joko kuvailivat todella eriskummallisia dieettejä tai olivat vain uudelleenlämmennyksiä siitä samasta vähäkalorisesta dieetistä, jota ei koskaan kyetä noudattamaan sen vakinaisen kumppanin, nälän, takia. Olin siis vakuuttunut siitä että oli olemassa ehdoton tarve julkaista dieettikirja, joka esittelisi yleisölle tuhansien potilaitten kliinisten havaintojen avulla huolellisesti valvotun dieettimenetelmän.

Ja niin minä kirjoitin Dieettivallankumouksen. Lähes viisi kuukautta kirjan yleinen (sekä ammatillinen) vastaanotto ja hyväksyminen oli niin hyvä että kirjan painos oli pian vähissä. Sitä myytiin suusta suuhun kulkeneen informaation välityksellä, ei ponnekkaalla mainonnalla tai muilla julkistuskeinoilla. »Dieetti tehoaa», yleisö sanoi, »ja minä voin mainiosti.» Julkisin asiakirjoin voidaan osoittaa että 97 % kaikista niistä, jotka olivat soittaneet puhelimella sitä koskevan tv- tai radiolähetyksen aikana studioihin, ilmoittivat saavuttaneensa menestyksellisiä tuloksia seuraamalla dieettiä. Kirjan saama vastaanotto osoitti kuinka kipeästi sitä oli tarvittu.

Mutta sitten kuin keskitetysti tehdyn suunnitelman mukaisesti ilmestyi oikea julkisen kritiikin ryöppy uutisohjelmissa, lehdistötilaisuuksissa, aikakauslehtiartikkeleissa, radio- ja televisio-ohjelmissa. »Lääketieteelliset ryhmät julistavat Atkinsin dieetin vaaralliseksi» oli otsikkojen pääteema. Ennennäkemättömien uutisjulkistamisen ja paneelikeskustelun avulla Yhdysvaltain uutisvälineet kuin kutsuttiin välittämään eteenpäin viestiä koko Amerikan kansalle: minä olen heittiö, intoilija ja puoskari. Vieläpä tämän kunnioitettavan komitean puheenjohtaja kertoi tietotoimistojen edustajille että minä olin ensimmäinen tutkintaan joutuva dieetti-»huijari».

Minä ilmoitan kuitenkin käsityksenäni että nämä ryhmät, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain lääkäriliiton ruoka- ja ravintovaliokunta, hyökkäsivät liikalihavuuden hoitosuositusta vastaan – sellaisena kuin se on esitetty minun kirjassani – ilman että heillä on todisteen häivääkään väitettään todistamassa.

Tosiasia kuitenkin on että »dieettivallankumous»-menetelmä on huomattavan turvallinen, lääketieteellisesti oikea ja erittäin tehokas. En ole löytänyt yli kymmenentuhannen potilaan järjestelmällisen tutkimuksen yhteydessä dieettiin yhdistettävissä olevia jatkuvia vahingollisia sivuvaikutuksia. Merkillistä on myös se että huolimatta viidestäkymmenestäkuudesta tieteellisiin julkaisuihin kohdistetuista viittauksista – julkaisuista jotka oli julkaistu ennen minun kirjaani, Yhdysvaltain lääkäriliitto ei kyennyt ilmoittamaan yhdestäkään ainoasta tapauksesta, jossa olisi ilmennyt dieetistäni johtuvia vaarallisia sivuvaikutuksia, vaikka mainitun liiton kyseisen lehdistötilaisuuden aikana jo tuhannet amerikkalaiset olivat noudattaneet sitä.

Kenties YLL:n epätäsmällisyyden perusta on ollut sen huoli siitä »ettei dieetti ole uusi eikä liioin vallankumouksellinen». On erittäin tärkeää tajuta että vaikkakaan minun ohjelmani ei ole ehdottoman uusi eikä vallankumouksellinen, se on erilainen. Huomattava määrä kliinistä todistusaineistoa on olemassa siitä että juuri nämä eroavuudet riittävät selittämään raporttien tehokkuuden ja turvallisuuden variaatiot.

Dieettivallankumous ei ole nolla-hiilihydraatti- eikä tietyn hiilihydraattimäärän dieetti, se on hiilihydraattien nauttimisen asteettaisten tasojen ohjelma, joka on titrattu soveltumaan kunkin yksilön aineenvaihduntaan, ja jonka yhteydessä syödään myös tärkeä välttämättömien vitamiinien ja kivennäisaineiden yhdistelmä.

Tästä huolimatta YLL:n komitea on katsonut asialliseksi käydä useita kertoja tämän dieetin kimppuun viittaamalla muunlaisia dieettejä koskeviin tutkimuksiin, jotka selvästikään eivät ole yhteydessä nyt kyseessä olevaan dieettimenetelmään.

Toisin sanoen, on olemassa vain yksi keino tutkia dieettivallankumousmenetelmää. Näin ei kuitenkaan ole tehnyt liiton komitea – ei suoranaisesti eikä liioin epäsuorasti.

Yhdysvaltain lääkäriliiton väite että dieettini on »suurimmaksi osaksi epätieteellinen» on selvästikin harhaanjohtava. On syytä korostaa että kirjani oli suunniteltu maallikkolukijoita, ei suinkaan tiedemiehiä varten. Tästä syystä en varustanut sitä alaviittein, joissa olisi viitattu käypiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä ettei näitä päteviä tutkimuksia olisi olemassa tai että kirjani tieteellinen perusta ei olisi täsmällinen.

Komitea esitti joukon väitteitä. Vastaan niihin kohta kohdalta:

1. Huolimatta vähähiilihydraattisten dieettien peräkkäisistä elpymisistä, »ei ole havaittu minkäänlaista maanlaajuista liikalihavuuden vähenemistä».

Vastaus: Eikö tähän ole parempi selitys se tosiasia että käytännöllisesti katsoen kaikki lääkärit on opetettu määräämään vähäkalorista – surullisen kuuluisan vaikeasti seurattavaa vähäkalorista – kuin vähähiilihydraattista menetelmää?

2. »Liikalihavuus on yleistä Pohjois-Amerikassa missä ruokavalion rasvojen osuus on suurempi kuin useimmissa muissa maissa.»

Vastaus: Tämä pitää paikkansa, mutta eikö myös ole niin että sokerin käyttö Yhdysvalloissa on suurimpia maailmassa?

3. Aasiassa ja Afrikassa »suurin osa asukkaista ovat laihoja ruokavalioilla, joiden hiilihydraattien määrä on äärimmäisen suuri ja vastaavasti rasvojen määrä vähäinen.»

Vastaus: Eikö tähän ole selitys näiden kulttuurien vähäisessä kokonaiskalorimäärässä? En kiellä missään kohdassa sitä etteikö kaloreiden rajoittaminen voisi olla myös tehokas liikapainon rajoittaja sekä yksilön että kokonaisen kulttuuripiirin kohdalla.

4. Mikään dieetti ei voi kumota termodynamiikan ensimmäistä peruslakia ja »olla tehokas ellei se aiheuta saadun energian vähentymistä tai jollain tavalla lisää energiatappiota». Tätä ei voida selittää ketonien erittämisellä. Väite että paikallaan istuvat yksilöt voivat menettää painoaan 5000 kalorin vuorokausidieetillä on uskomaton.

Vastaus: On totta ettei ole tehty lainkaan energia-aineenvaihdunnan tutkimuksia yksilöille jotka menettävät rasvakudoksiaan runsaskalorista, mutta erittäin vähän hiilihydraatteja sisältävää dieettiä noudattamalla. Koska tällaisia tutkimuksia ei ole tehty, esiintyy vain umpimähkäistä spekulointia. Minun toimistoni on tavannut merkittävän määrän näitä »uskomattomia» yksilöitä. Heitä on todella olemassa, ja on ilmeistä että jotkut näistä yksilöistä pitäisi alistaa kokonaisenergia- aineenvaihdunnan tutkimuksiin. Näin kerätty tutkimusaineisto olisi tieteen kannalta hyvin arvokas tämän kiistan kummallekin osapuolelle. Olen aina väittänyt että tämän dieetin tarjoama aineenvaihdunnallinen hyöty saataisiin näin ilmiselväksi.

5. Normaali henkilö pystyy välttämään painonlaskun ollessaan hiilihydraatittomalla dieetillä.

Vastaus: Tämä ei voi pitää paikkaansa, koska tämän osoittamiseksi esitetty aineisto käsittää vain kaksi henkilöä Stefanssonin kokeessa, jossa hiilihydraattien nauttiminen oli arvioitu 50 grammaksi – se oli pääasiassa maksatärkkelystä. Lisäksi ei ole mitään todisteita siitä että liikalihavan yksilön painonlaskua voitaisiin välttää.

6. Painonlasku voidaan riittävästi selittää »vähäisemmän kalorikulutuksen» ansioksi.

Vastaus: Tämän dieetin patologisten nälkämallien säätely samoin kuin sen lisääntynyt kylläisyysarvo johtaa yleensä kalorikulutuksen huomattavaan vähenemiseen. Tämä edustaakin todella dieetin tärkeintä etua, joka käy ilmi siitä että erittäin korkea prosenttimäärä Yhdysvaltain väestöstä on ilmoittanut voivansa noudattaa sitä helposti. Tämä on vain yksi syy siihen miksi dieetti vaikuttaa.

7. Painonlasku voidaan selittää »ajallisin eroin», jotka johtuvat pääasiassa vesitasapainon muutoksista.

Vastaus: Tämä suotuisa diureettinen vaikutus on dieetin tehokkuuden toinen syy. Se selittää myös dieetin huomattavan käyttökelpoisuuden turvotustilojen hoidossa. Merkittävää on se että tämä vaikutus sallii tavallista suuremman suolan käytön dieetissä, joka taas parantaa ruokavalion makua ja vähentää dieetin noudattajan tarvetta käyttää virtsaneritystä lisääviä lääkeaineita, joista useimmilla on päinvastainen vaikutus sokeri- ja insuliiniaineenvaihduntaan.

Lisäksi on selvää tätä dieettiä noudattaneiden monien amerikkalaisten yhteenkerätyistä laihdutustuloksista että heidän painonsa lasku on ollut nimenomaan kehon rasvojen määrän eikä sen veden vähentymistä.

8. Mitkään tieteelliset todisteet eivät tue käsitystä että dieetti olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin tavalliset dieetit.

Vastaus: Tämän väitteen esittämisen edellytys on kieltää Kekwickin ja Powanin klassillisen tutkimuksen pätevyys, tutkimuksen, jonka tekijät osoittivat että ruumiin rasvojen vähenemistä tapahtui sovellettaessa dieettejä, joissa oli samat kaloriarvot silloin kun ne oli rakennettu rasvoista tai valkuaisaineista, mutta ei silloin kun dieetit oli rakennettu hiilihydraateista.

Yhdysvaltain lääkäriliitto yritti kieltää tämän tutkimuksen arvon viittaamalla tohtori Sidney Wernerin tutkimuksiin. Werner tutki 52 gramman hiilihydraattidieettiä – selvästikin isompi hiilihydraattimäärä kuin mitä dieettivallankumouksessa ehdotetaan. YLL viittasi myös Olesenin ja Qusaden tutkimuksiin, joiden todellinen havaintoaineisto osoitti että seitsemän kahdeksasta alhaisella hiilihydraattidieetillä olleista ”koehenkilöistä menetti huomattavat määrät painoaan ja että kahdeksas henkilö pystyi pitämään painonsa kurissa siitä huolimatta että lisäsi päivittäistä kalorimääräänsä yli 900 kalorilla; tai Pilkingtonin tutkimuksia, jossa kalorit oli rajoitettu vain l000:een ja vain kolmelle koehenkilölle annettiin vähemmän kuin 32 grammaa hiilihydraatteja.

On siis olemassa aineenvaihdunnallinen etu ja tämä on kolmas syy miksi dieetti vaikuttaa.

9. Rasva ei voi muuttua hiilihydraatiksi.

Vastaus: Vaikka tämä pitää semanttisesti paikkansa, tosiasia kuitenkin on että rasva on ihmisruumiin tärkein polttoainelähde silloin kun ravinnosta puuttuvat hiilihydraatit yli kahden vuorokauden ajan. Siirtyessään anaerobiseen glykoottiseen aineenvaihduntakiertoon, se tarjoaa riittävästi polttoainetta korkean valkuaisainedieetin aminohappojen kanssa. Tärkeä havaittu tosiasia on se että äärimmäisen harvoin kenenkään dieetinharjoittajan verensokerin taso putoaisi normaalitason alapuolelle – ei edes useitten vuosien kestoisen ankaran hiilihydraattien kadon jälkeen.

10. On epätäsmällistä selittää että sokerilla on »epäravinnollisia» ominaisuuksia.

Vastaus: On olemassa tieteellistä todistusaineistoa siitä että sokeri lisää tiamiinin ja muiden B-vitamiiniryhmän osatekijöiden tarvetta. On julkaistu monia tutkimuksia, jotka osoittavat sokerin aiheuttavan huomattavaa lisäystä ihmisruumiin tiamiiniin ja riboflaviiniin sekä muihin B-vitamiiniryhmän osatekijöihin kohdistuviin vaatimuksiin. Nämä muodostavat pohjan sille selitykselle että sokeri on epäravinnollista.

11. Ihmisruumiista ei ole löydetty »rasvaa liikkeellepanevaa hormonia».

Vastaus: Tämä huomautus näyttää olevan tahallisen epätarkka. Tästä aiheesta on olemassa yli neljäkymmentä tieteellistä tutkielmaa. Sitä on eristetty hiilihydraattien puuttuessa toimineiden ihmisruumiitten virtsasta ja kun sitä on ruiskutettu koe-eläimiin, niissä on saatu rasva lähtemään liikkeelle.

12. Ei ole olemassa kunnon todisteita siitä että hypoglykemia aiheuttaa depressiota tai kroonista väsymystilaa.

Vastaus: Tämä huomautus on niin uskomattoman valheellinen että siihen on hankala vastata. Miljoonat amerikkalaiset ovat kärsineet depressiosta ja kroonisesta väsymyksestä ja havaittiin että heissä oli hypoglykemia (glukoosinsietotestillä) ja he havaitsivat mainitun tilan oireiden katoavan, kun he joutuivat runsaasti valkuaista sisältävälle vähähiilihydraattiselle dieetille. Aivan tavallisen lääketieteellisen logiikan mukaan on selvää että hiilihydraattipitoisen dieetin yhteydessä esiintyvien oireiden, jotka häviävät kun hiilihydraatit jätetään pois ja alkavat uudelleen kun hiilihydraatit otetaan mukaan dieettiin, täytyy johtua hiilihydraateista. Tämä on peruste sille huomiolle että hypoglykemiaa esiintyy hyvin runsaasti meidän kulttuurissamme.

Vakavampi oli YLL:n komitean väite että dieettivallankumouksen dieettisuositukset olivat »potentiaalisesti vaarallisia». On tärkeää korostaa sitä että mikä hyvänsä dieetti, jos sitä sovelletaan väärin, voi olla »potentiaalisesti vaarallinen».

Seuraus YLL:n lehdistötilaisuudesta oli se että tiedotusvälineet ympäri maata tulkitsivat dieettini »vaaralliseksi». Voin vain paheksua tätä täysin tarkoituksellista toimenpidettä, jonka tarkoituksena on vääristää suuren yleisön käsitykset tämän selvästi turvallisen ja hyväksi todistetun dieettimenetelmän vaikutuksista. Siitä esitettyjen vaarojen luetteloon kuuluvat sellaiset välittömät sivuvaikutukset kuin uupumus, dehydraatio, posturaali hypotensio, pahoinvointi, oksennukset ja ruokahalun puuttuminen.

Mainitussa raportissa ei kuitenkaan mainita tällaisten reaktioiden harvinaisuutta silloin kun dieettiä noudatetaan kuten ohjeissa sanotaan. Dieettimenetelmän vaikutus on ollut hyvänolontunteen voimistuminen joko dieetin alusta tai sen neljännestä vuorokaudesta lähtien. Harvinaisemmissa tapauksissa, joissa nuo oireet jatkuvat, lukijaa kehotetaan lisäämään kivennäisaineiden, nesteiden tai hiilihydraattien määrää, kunnes oireet häviävät. Näin toimien mainitut sivuvaikutukset vaikuttavat harvoin jatkuvasti. Ihminen jatkaa tuskin sellaisen laihdutusohjelman noudattamista joka tekee hänet huonovointiseksi.

Toinen kohta, jota komitea ei mainitse on että nämä oireet (varsinkin uupumus, letargia, huimaus ja nälkä) esiintyvät paljon suuremmalla frekvenssillä sillä 45 prosentin hiilihydraatti- ja vähäkalorisella dieetillä jota YLL kannattaa.

Erityisen merkillistä on ollut anoreksian (ruokahalun puutteen) luetteloon mukaan ottaminen, jota esiintyy todella aika paljon »ei-toivottuna» sivuvaikutuksena. Minusta näyttää itsestään selvältä että tämä sivuvaikutus voi olla vain hyödyksi ylipainoiselle dieettiä noudattavalle.

Dieettimenetelmän minkälaatuisen hyvänsä lääketieteellisen arvioinnin kannalta vakavampi seikka on sellaisten sivuvaikutusten esiintymisen mahdollisuus, joita dieetin noudattaja itse ei huomaa. Siitä huolimatta että YLL:n komitea leimasi tämän dieetin »potentiaalisesti vaaralliseksi», se kykeni mainitsemaan vain kolme mahdollisen – potentiaalisen – vaaran aluetta: heikentynyt munuaisten toiminta, virtsahapon tason nousu ja seerumilipidin nousu.

On tärkeää korostaa että jos kirjan suosituksia – on otettava verikokeita ennen dieettiä ja sen eri vaiheissa – noudatetaan, kaikki nämä mahdolliset ongelmat voidaan todeta henkilöissä, joiden voidaan ajatella olevan alttiita niille, ja suosituksia voidaan sopivasti muunnella, jolloin »vaarallisten» seuraamusten mahdollisuus voidaan vähentää nollaan.

Kyseiset erityisalueet voidaan eritellä tarkemmin: Normaaleilla – samoin myös kohtuullisen huonontuneilla munuaisillakin – on yllin kyllin toimintakykyä käsitellä se nestekuorma, jonka dieetin aineenvaihdunnalliset muutokset saavat aikaan. Koskaan ei ole ilmoitettu yhdestäkään tämän dieetin mahdollisesti aikaansaamasta munuaisten heikentyneestä toiminnasta. Joskus on havaittu veren ureatypen huomattavaa kasvua, mutta kun tuloksia on verrattu muitten munuaistoimintakokeitten tuloksiin, on ilmeistä ettei kysymys ole munuaisperäisistä muutoksista. Lisävarokeinona kirjassa sanotaan että henkilön, jolla on vähänkään vaikeampi munuaistauti, on jatkettava oman lääkärinsä määräämää dieettiä.

Virtsahapon tason nousun mahdollisuus edustaa huomattavaa tämän dieetin komplikaation aiheutumisen mahdollisuutta, samoin monia muita, varsinkin niitä, jotka liittyvät paastoamiseen tai ankaraan kalorien vähyyteen. Kirjassa korostettiin voimakkaasti tätä mahdollista vaikeutta.

Kenties suurin riehuvan väittelyn polttopiste on kysymys »tyydytettyjen rasvojen ja runsaskolesterolisten elintarvikkeiden rajattomasta syömisestä». Yhdysvaltain lääkäriliiton komitea korostaa kärkkäästi sitä että »sellaiselle dieetille alttiilla yksilöillä. joilla on myös havaittu veren rasvojen nousua, on myös sydänvaltimo- ja verisuonten kalkkiutumistaudin suurempi riski». Jälkimmäinen huomautus pitää tietysti paikkansa minkä hyvänsä dieetin, myös vähärasvaisen kohdalla.

Aina on olemassa »yksilöitä», jotka reagoivat tiettyyn dieettiin päinvastaisella tavalla kuin samaa dieettiä noudattava enemmistö; tämä ei suinkaan merkitse sitä että kyseinen dieetti on huono nemmistölle, vaan sitä että se on epäsovelias juuri tuolle yksilölle.

Olisi tärkeää määritellä dieetin tilastolliset veren rasvojen keskiarvot – sekä ennen dieettiä että sen eri vaiheitten aikana. YLL ei ole onnistunut keräämään minkäänlaista käyttökelpoista tilastollista tutkimusaineistoa tästä eritasoisesta hiilihydraattimenetelmästä. Tästä syystä ainoat olemassaolevat tämän menetelmän vaikutuksia veren lipidiarvoihin koskevat tiedot ovat ne, jotka on kerätty minun omassa toimistossani. Nämä tiedot jotka ovat tällä hetkellä tietokoneotosanalyysissä, osoittavat seerumikolesterolitasojen putoamisen selvää laskutendenssiä verrattuna ennen dieetin aloittamista vallinneisiin tasoihin sekä seerumitriglyseriditasojen laskua huomattavan säännöllisesti.

Dieetin toinen arvostelun kohde on ollut se käsitys että ankarasta hiilihydraattien rajoittamisesta aiheutuva ketoosi on mahdollisesti vahingollista. Tämän huomautuksen sisällön epäselvyys pohjautuu siihen tosiasiaan että ketoosi merkitsee rasvan käyttöä energiaksi eikä sokeritautisen kontrolloimatonta ketoasidoosia. Ketoosi on luonnollinen tila, jonka ihmisruumis saa aikaan reaktioksi joko nälkiintymiselle tai dieettihiilihydraattien huomattavalle rajoittamiselle. Ketoasidoosi on ankara insuliinin puutteen aikaansaama patologinen tila, jossa rasvan katabolismi (häviö) tapahtuu kohtuuttoman nopeasti saaden ruumiin liian voimakkaasti asidoosiksi (happopitoiseksi). Asidoosia ei tapahdu liikalihavalla ei-sokeritautisella tai liikalihavalla ei-insuliinista riippuvaisella sokeritautisella vähähiilihydraattisen ketogeenisen dieetin vallitessa.

Lisäksi on huomattava että hiilihydraattien asteettaisen kasvun takia useimmat dieetin noudattajat ovat ketoosin alaisina vain dieetin varhaisimmissa vaiheissa.

On esitetty todisteita, jotka viittaavat siihen että tämä dieetti on vaarallinen raskauden aikana. Esitän kolme dieettiä koskevaa huomautusta raskaustilan yhteydessä. l) »Hoidan raskaana olevia potilaitani tässä dieetillä.» Olen tehnyt näin, eikä sen käyttämisestä ole aiheutunut yhtään sikiölle vahinkoa tuottanutta tapausta. 2) »En suosittele sitä että liikalihava odottava äiti palaisi noudattamaan runsashiilihydraattista dieettiä.» Tämä on totta koska hyvin monet sokeritautitapaukset liikalihavan väestönosan keskuudessa alkavat raskauden aikana. 3) »Useimmat naistentautien lääkärit saavuttavat erittäin hyviä tuloksia estäessään raskaudenaikaista painonlisäystä.» Tämä huomautus osoittaa että odotan ehdottomasti jokaisen raskaana olevan lukijani olevan oman lääkärinsä hoidossa ja noudattavan hänen dieettiään. Se osoittaa myös että raskaudenaikaisen dieetin noudattamisen päämäärä pitäisi olla painon nousun estäminen, joka taas merkitsee että on käytettävä dieetin ylläpitämisversiota.

Sitä paitsi ei ole olemassa todisteen häivääkään siitä että tämä dieetti aiheuttaisi minkäänlaisia äitiin tai sikiöön kohdistuvia komplikaatioita.

Tämän dieettimenetelmän käyttökelpoisuutta tutkivan komitean vastuu helpottuu huomattavasti sen tosiasian ansiosta että tämä dieettini voidaan helposti alistaa vertailuun tavanomaisemman dieetin kanssa, koska kumpaakin dieettiä voidaan soveltaa samaan henkilöön ja samaan tarkoitukseen sekä vertailla tuloksia. Eikö olisi vahinko, jos tämä komitea muodostaisi johtopäätöksensä sellaisten ihmisten todisteiden perusteella, jotka eivät ole sitä itse tarkkailleet, teoreettisten pohdiskelujen perusteella tai norsunluutornista käsin tehtyjen päätelmien avulla, kun ongelman todellinen vastaus voidaan helposti alistaa valvottujen tieteellisten tutkimusten kohteeksi, ja joihin tutkimuksiin voidaan ryhtyä välittömästi?

Minä tiedän henkilökohtaisesti mitä mainitut tutkimukset paljastaisivat; olen omin silmin nähnyt lopputuloksen niin monta tuhatta kertaa. Mutta tiedän että. tutkimuskomitea on tyytyväinen vain riippumattomalla tavalla hankittuihin tietoihin. Esitän että nämä tieteelliset tosiasiat kootaan, ennen kuin päädytään edes hapuileviin johtopäätöksiin.

New Yorkin osavaltio, New York Huhtikuun 11. päivänä 1973

Kunnioittaen
Robert C. Atkins
lääketieteen tohtori

Kuva: Wikipedia
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Flickr_-_cyclonebill_-_Omelet_med_squash,_for%C3%A5rsl%C3%B8g,_guler%C3%B8dder_og_gedeost.jpg

Vastaa