Älkää vesittäkö Marseljeesia!

Marseljeesin sanoja ei saa muuttaa.
Marseljeesi on tyrannian vastainen laulu.
Siinä käy selvästi ilmi se, että väkivalta tulee tyrannian puolelta.

Siinä on yhtä ja toista väärää, vääryyttä myös sorrettujen puolelta, kuten koston ajatus. Mutta silti, historiallisesti, Marseljeesi on valistuksen ihanteiden ja köyhän kansan kapinan laulu.

Ranskassa keskustellaan siitä, että sanat ovat niin ”veriset” ja väkivaltaiset, että ne pitäisi muuttaa. Minun tunnereaktioni on että EI.

Tässä on ensinnäkin ihana Mireille Mathien laulama marseljeesi – ihan siis super ja unohtumaton:

Ja tässä on sanat suomeksi ensimmäisestä säkeistöstä:

Aloin jo ihan ajatella että olenko väärässä, kun niin monet ihmiset Ranskassa ovat ajaneet tätä asiaa.

Ranskassa on toinen laulu, joka kelpaisi kansallislauluksi. Se kertoo Ranskan vastarintaliikkeestä.

Siinä sanotaan että ”me vain tapetaan” – ja: ”muissa maissa ihmiset menevät vain nukkumaan niin kuin ei mitään, mutta me kärsimme ja me tapamme”.

Se on erilainen kuin mikään muu partisaanilaulu, siinä pohditaan tuota asiaa, että kuinka ihmisten jotka puolustavat oikeutta, pitää tehdä pahoja asioita: sabotaaseja ja murhia.

Siinä on sen vaikuttavuus. Sitä ei pohdita filosofoiden, vaan se todetaan ja juuri siksi sitä pohditaan. Se on luultavasti syvällisin ja paras partisaanilaulu natsien vastaiselta ajalta. Edes Venäjältä ei tullut tuollaista laulua. (Venäjältä tuli monia hienoja lauluja niin kuin muualtakin, mutta juuri tuollaista ei mistään muualta kuin juuri Ranskasta.)

On erikoista että juuri tuota laulua ei tunneta kovin laajalti.

Youtubessa on monta versiota, valitsin tämän koska siinä oli ihan ihmeellistä arkistokuvamateriaalia. Ei kyllä sanottu mistä.

Jos Ranska vaihtaisi kansallislaulunsa tähän, joudutaan ojasta allikkoon. Se on tietyllä tavalla aivan yhtä väkivaltainen.

Minkä sille mahtaa, jos sorto oli väkivaltaista?

Nykypäivänä on näköpiirissä toinen tie, että ns. vallankumouksen, tai syvällisen muutoksen, ei enää tarvitse olla väkivaltainen. Mutta ”taistelua” sekin vaatii. Se vaatii rohkeutta, antautumista ja itsensä likoon laittamista. Henkiseen sortoon altistumista. Jotkut asiat eivät koskaan muutu.

Kirjoitan tätä Ranskalais-suomalaisen koulun käyneenä, eli marseljeesi on minulla ihan verissä.

Mutta on kuitenkin tässä vielä huomautettava, että se mistä koulussa meille EI kerrottu, oli Dien Bien Phu, Ranskan Indokiinan sota yleensäkin, ja tietenkin Algerian sota. Vasta ylioppilaaksi tulon jälkeen tajusin että edes on ollut joku Algerian sota. Myöhemmässä elämässä sain siitä enemmänkin selkoa – ja kirjoitin siitä kirjan.

Kallista hiekkaa

Historiassa toistuu kaikkialla tämä: Vapauden puolesta annettiin henki ja taisteltiin – siksikö että heti käytiin sortamaan muita? Tämä on kysymys johon on löydettävä ratkaisu tänä aikana. Toisin kuin Suomi, Ranska on ollut siirtomaavalta. (Suomi tietysti olisi ollut sitä heti jos olisi ollut rahkeita, turha luulla että olisimme parempia siinä suhteessa. Mutta kun emme olleet, niin historiamme ja kansanluonteemme on erilainen.)

Mutta älkää vesittäkö minun marseljeesiani!

ARTIKKELIKUVA: Partisaaneja; Wikimedia Commons.

Vastaa